Tänään tavallisena tiistai - iltana tyttäreni soitti minulle (tai mieheni puhelimeen - minä kun taitavasti jätin oman luurini töihin - tai johonkin )... !
Hän kertoi pienen aamulla sattuneen tilanteen.
Tyttäreni odotti linja-autoa ja ymmärsin, että hän ei yleensä ole siinä pysäkillä tai siihen aikaan.
Kadulla kaatuu nuori nainen pyörällä... hän ei pääse omin avuin ylös. Tyttäreni meni avuksi ja sai siihen avuksi toisenkin ihmisen.
Pyörällä kaatunutta itkettää ja todennäköisesti ja onneksi hän ei loukannut päätään, mutta ilmeisesti käden. Tyttäreni auttaa hänet pystyyn ja kas ... siinä onkin hänen lapsuutensa paras ystävä <3
Kylmänä pimeänä aamuna ... siinä he seisovat ja halaavat toisiaan ja voin vain kuvitella, että tunne on nuorilla naisilla ihan sama.
Minä palasin hetkessä vuosia, vuosia taaksepäin - kun tytöt juoksivat ja kirmasivat pihamaalla - melkein kuulin heidän naurunsa ja kikatuksensa - muistan hetket kun luin tytöille satuja.
Paljon on välissä vuosia... !
Miten äkkiä lapsuus onkaan takana.
T'änään minua tämä itketti ..surun kanssa tällä ei ole tekemistä <3
<3
VastaaPoista<3
PoistaIhana sattuma; paitsi tietysti se kaatuminen.
VastaaPoistavoi uskoa, että tyttäret yllättyivät - :) oikeaan aikaan, oikeaan paikkaan.
PoistaEi ehkä sattumaa..Ja kaatumisellakin oli ihana tarkoitus <3
VastaaPoistaIlon, mutta samalla haikeuden yhteiskyyneleitä <3.
VastaaPoistaMitä vanhemmaksi tulen sitä vähemmän uskon sattumaan - niin paljon pieniä ihmeitä on elämä täynnä <3 kyllä oli tosiaankin tytöille yllättävä kohtaaminen pitkästä aikaan.
VastaaPoistaTämä oli niin liikuttava ja ihana tarina, että sydämestä otti. <3 Nämä on niitä arjen helmiä ja arjen ihmeitä. <3
VastaaPoistaeikö vain <3
Poista