keskiviikko 31. heinäkuuta 2013


Hain eilen hyllystämme ihan eri kirjaa kun silmiini osui vanha muumikirjani...Olen joskus ostanut näitä kaksikin kappaletta - toinen luettiin lähes puhki..missähän lie on nyt . . . tämä on se uudempi, itselleni ostettu :)

Tove Jansson olisi yksi minun idoleistani ,jos sitä minulta kysyttäisiin - on paljon muitakin , rohkeita oman tiensä kulkijoita, mutta Tove Janssonin olisin tahtonut tavata.

Löysin muumipeikon laulun ja lainaan sitä tähän :

 Mä peikko siihen uskoon jään,
  on maailma tää minkä nyt mä nään.

 Niin monta tietä löytyy, ne kulkis mielellään
 ja monta vilijonkkaa mä niillä teillä nään.

On monta seikkaa, joita on vaikee ymmärtää.
On suurta, on niin pientä, ne tietämättä jää.

On mustaa taikka valkeaa
on monta kulkijaa.
On kieltävää, on myöntävää
ja vielä jää.

Oon muumipeikko pieni vain 
ja liian suuren maailman mä sain.

Pään painan ruohikolle ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella, mä tahdon olla vain.

Sen viisaammat voi tehdä, mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut ja luonnon loiston nään.

Voi leikitellä mielikseen. voi ottaa, jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan 
ja maata vaan . 






maanantai 29. heinäkuuta 2013

Varsin kiva päivä takana  - - - aamulla tuli uusi ikkuna ja aamupäivällä se oli jo paikoillaan ja kaikki tip top.
En tiedä, saanko täällä kehua tai mainostaa, mutta teen sen kuitenkin. ..
Eli muutama sana meidän ikkunoista..
Meillä on kolmas kesä tämän talon kanssa ja kokoajan tämä tuntuu rakkaammalta ja rakkaammalta..
Varmaan tässä piti paikkaansa se, että on vähän vaaleanpunaiset lasit silmillä- rakastuimme taloon suinpäin----ei sillä, ei taloon ole petytty,  mutta ikkunoihin ehkä- tai siis kyllä!!!!! - ne olivat kauheat.

Jos tahtoi pestä ne, niin tarvitsi sorkkarautaa - eli tarkoitti sitä, että ikkunat otetaan "läskeineen irti"...!:(

Kaksi kesää se meni - harmitellen...kunnes viime keväänä tehtiin soppari Tiivin kans ja nyt on sitten mahdottoman tyytyväistä asiakaskuntaa täällä:)

11 ikkunaa ja 3 ovea, 9 ikkunan kohdalla suurennettiin ikkuna-aukkoa, joten ei ihan pieni remppa.

Mutta kaikki meni kuin Strömsössä... eli tyytyväisiä olemme ja asiakas kiittää ja kumartaa. Ammattilaiset on!


sunnuntai 28. heinäkuuta 2013





Tässä maisemassa silmä lepää - tämä on niitä vanhojen Suomi-Filmien sielunmaisemaa...niitä kaupunkilaistyttö katseli ihmeissään kun koti oli kaupungissa ja kesät saaristossa..jokin minussa kaipasi tänne jo silloin :) ...mutta sitä en kiellä ,etteikö kaupunkilomat(asfaltin tuoksu kuumalla..aika ihanaa..) olisi tosi kova juttu ..mutta juuri minulle näinpäin..koti maalla ja lomailla voi kaupungissa----- jos malttaa:)
Ajattelin ensin, etten laita tähän enään näitä "Vilma siellä, Vilma täällä -juttuja" , mutta muutinkin mieleni:)


Muistui mieleeni tapahtuma kesältä -1990 kun pieni poikani (2v) toi naapurin tädin kukkapenkistä äidille ruusuja - :)

nyt tähän vuoteen...

hups... ! :D


Nätti se on näinkin :)

Meillä saa piirtää seiniin . . .

lauantai 27. heinäkuuta 2013

Ukkosta ilmassa - olin nukutusreissulla pikkuisen kanssa (lykitään rattaissa päikkäreille)..ja ukkonen jylisi jossakin kaukana metsän takana...aurinko paistoi niin kuumasti,että melkein häikäisi vaikka oli aurinkolasit päässä...hiekkatie pölisi ja tuoksuu kesä. .

Aamupäivä onkin mennyt erilaisissa touhuissa kuin normaalisti - on kuitenkin niin mieluisa "vieras" tämä pikkuinen neiti tässä,että otamme tästä kaiken irti. Mieheni jo miettii,että mitä kaikkea puuhataan ensi kesänä ja jospa pieni voisi olla sitten vaikka jo viikon..tulisi tässä maaseutukin tutuksi pikkukaupungin tytölle:)

Tänään on ehditty käydä silittelemässä naapurin hevosta - minä vain otin kuvan - huomaan,etten ole ollenkaan mukavuusalueellani kun kyse näistä ylväistä ja upeista eläimistä - minä pelkään!...pienikin (minusta epäilyttävä liike) ja voisin pinkoa pakoon...

Aamupäivällä rentouduin suosikkiohjelmani Olgan kotona-parissa...se on kuvattu ja esitetty niin,että ei ole niin huonoa päivää,ettei se saisi hyvälle mielelle...jokin siinä kaikessa vain niin nappaa. . .

Nyt kun talo on päiväunilla minä taidan mennä kylmään suihkuun - jääkylmään suihkuun - tästä helteestä en valita -:) mukavaa viikonloppua kaikille.






perjantai 26. heinäkuuta 2013

Päivä on kääntynyt iltaan...pienin nukkuu...vielä muutama muisto päivästä..







Tänään on maailmaa katseltu pikkuisen tytön silmin . . . miten rikkaaksi olenkaan tänään itseni tuntenut...
jälleen kaunis ja lämmin aamu - tuntuu,ettei maltattaisi lehteä lukea, jaksaisi vain katsella metsän reunaan ja pellolla hiljaa liikkuvia heiniä ja kukkia- ainoat ääneet ovat pörisevät mehiläiset..jälleen kerran rintaa puristaa onnentunne tästä kaikesta..ei mitään ihmeellistä , silti kaikki on tässä.
Mieheni on ollut jo tapansa mukaan hereillä kauan ,mutta tyttäreni nukkuu..nuoret vasta alkavat "elää" kun ilta pimenee ja luonnollisesti se verottaa aamua..Tässä aikuisiässä jos joskus sattuu valvomaan niin  on yhtä aikaisin hereillä  kuin muinakin aamuina ja koko päivä menee kuin sumussa- se on näitä ikälisiä:)!!! Tosin kesällä kaikki käy:)



Tänään annan itselleni vapaata siivouksesta, viimeinen uusi ikkuna tulee maanantaina
 ja siirrän siivouksen siis sille illalle:) -
Saan iloksemme perheen kuopuksen, meidän pikkuisen Vilman 1v9kk
,melkein 1v 10 kk ja se tietää,että viikonloppumme on luonnollisesti vähän lapsellinen ja touhukas:) ..ja se kuka on lapsellinen ei välttämättä ole Vilma;))

Kuten huomaatte:D minä aika laiska metsässä rämpijä olen poiminut meidän vauvapensaasta ensimmäisen sadon ja tätä hommaa ehdottomasti jatkamme pienen Vilman kanssa tänään:))



torstai 25. heinäkuuta 2013



Muutamia tyttären otoksia ...
Mieletön helle...jo aamulla aikaisin on kuuma -siis kuuma -ei lämmin..nyt pitää nauttia ja kerätä "tunnemuistiin" kaikki tämä ..sillä lokakuussa palelee ja väsyttää.

Tyttäreni on ollut ilonamme ja nytkin kuulen pihamaalta hänen ja ystävänsä iloisen puheensorinan. ..taidan palata kirjani pariin... nautitaan kaikki!- taitaa olla koko maassa nyt kunnolla kesä.



maanantai 22. heinäkuuta 2013

 Ensimmäinen blogini...
Olen jo pitkään seuraillut muiden blogeja ja nyt arkana ja nöyränä aloittelen omaani...
Mietin, että mitä on ne jutut, joita tänne voisi jakaa ja kiinnostaako ne ylipäätään ketään...

Elän tavallisen haastavaa mukavaa perhe-elämää... kodissamme asuu rakas mieheni ja hänen 14v tyttärensä." Loistomuksu"!
Lapsia on kyllä yhteensä 8, mutta näillä isommilla on jo tuulta siipiensä alla ja kukin tempoilee omillaan... osa Suomen rajojenkin ulkopuolella ja jokaisesta olemme hyvin ylpeitä. Rakastaa voi niitäkin, joita ei ole itse synnyttänyt - sen olen myös oppinut.

Päivätyömme täyttää arjen ja vapaa-ajan yhteinen "rakkaus" eli oma kotimme...sen laittaminen ja siellä viihtyminen. . . fiilistely arjen asioissa. Kauneutta on niin paljon kaikkialla - nyt en tarkoita sisustusjuttuja - tarkoitan maailmaa yleensä.
Miten voikin tietää tulevansa kotiin heti, kun kynnyksen yli astuimme n. 2 vuotta sitten.
Ihan samaan hengenvetoon on pakko sanoa - että läheiset ne kodin tekee ja ystävät... ilman heitä talokin on vain talo.
Kotimme on rakennettu 50-luvulla ja laajennettu sitten myöhemmin ...tilaa on tällä hetkellä hyvin, mutta välillä haaveilemme vintin valtaamisesta - jos ei muuten, niin ihan siksi, että se haave tuntuu kivalta.
Parasta tässä on kuitenkin se, että tämä on maalla...
Olen asunut koko ikäni pikkukaupungissa - lähellä kaikkea:) ...samoin mieheni. Hän on myös kokenut Helsingin vilinän ja nauttinut siitäkin, mutta hänen juurensa ovat tukevasti tässä pienessä kylässä, missä nyt asumme ja onnesta kehräämme tämän rauhan keskellä.
Enpä lähtisi kisaamaan kaupunki vastaan maaseutu ...ajatuskin tuntuu typerältä. Niin monta kuin on ihmistä, niin monta on haavetta ja mieltymystä.
Uskon, että onnen salaisuus on haaveissa ja siinä, että edes osa niistä toteutuu. Tämä on ollut minun haaveeni ja välillä en tahdo uskoa todeksi, että se on totta.
Joskus on joku viisas sanonut, että pitää olla varovainen mitä toivoo ...se voi toteutua - taidanpa varovaisesti tuon allekirjoittaa.
Toinen, mikä on yllättänyt, on se miten meidät on tänne maalle vastaan otettu - ihmiset ovat avuliaita ja ystävällisiä. Olemme saaneet rauhassa katsella ympärillemme ja ottaa oma tilamme.
Entisenä kaupungilaisena pimeyden määrä yllätti - ei ole ihan itsestäänselvää mihin menee lenkille - tai ainakin on muistettava ottaa otsalamppu - ja silloin ei ole kyllä lentävästä mielikuvituksesta mitään hyötä. Totun pikkuhiljaa tähänkin. Loppujen lopuksi pimeää aikaa on aika vähän.

Tänään minulla on syntymäpäivä ja takana on vuosia jo sen verran, että on mitä muistella - lapsuudesta on aikaa tovi ja omat lapseni ovat jo täysi-ikäisiä kaikki. Pakostakin katselee taaksepäin ja ihmettelee, että mihin se aika meni?? - yhtäkkiä ollaan tässä!

Nuorena oli niin kiire - nyt on jo aikaa pysähtyä ja katsella ympärilleen - huokaista onnesta, kun perhonen laskeutuu terassin pöydälle ja saan kunnian ihailla sitä käsittämätöntä kauneutta, mitä luonto meille tarjoaa- semmoisilla hetkillä on paikkansa ...vaikka uutiset syytää mitä tahansa ja inhorealismi nostaa päätään, en anna sen pilata sitä kauneutta mitä sen vastapainoksi ympärillämme on.

Uskon, että jos uskon kauneuteen, näen sitä. Näitä mietteitä tänään.