sunnuntai 21. helmikuuta 2016
lauantai 13. helmikuuta 2016
Ystävänpäivän aatto :)
Arkiviikko takana - perjantai meni siivotessa ja puoliunessa - miten väsyttikin niin. Lauantain parhautta on juurikin se, että ei ole kiire herätä ..tai ainakaan nousta heti sängystä.
Aamupäivällä ja päivällä tuli lunta lähes myrskyn kera - ja yhtäkkiä sade loppui - maailma oli kuin vesiväreillä maalattu - niin paljon sävyjä ja värejä, etten kyllä muista heti nähneeni.
Odotimme ysäviämme kylään, joten kuvat oli napattava hetkessä.
Päivä vaihtui iltaan mukavissa merkeissä - rentoa oleilua ... enemmän pitäisi nähdä ystäviä - enemmän pitäisi lähteä kotoa - mutta .. mutta .. mökkihöperyys kun on niin kiva laji.
Huomenna on ystävänpäivä - minulla sellainen asuu samaa taloutta - rakkain ystäväni/aviomieheni - mutta on muitakin. . . lähellä ja kaukana. Jokaisella paikkansa <3
Oikein hyvää tätä viikonloppua teille kaikille ruudun toisella puolella - nauttikaa ystävistä <3
sunnuntai 7. helmikuuta 2016
Pelottaako vanheneminen ?
Onko ikä vain numeroita ?
Pelottaako oma vanheneminen ja jos pelottaa, niin miksi ?
Lapsena kaikki oli niin kirkasta - keltaista väriltään - jos nyt pitäisi hakea jokin väri sitä kuvaamaan.
Herranjestas niitä lapsuuden kesiä - aina paistoi aurinko -ainakin melkein.
Lapsuuden hiekkaiset pihapolut olivat kuumia ja pöly leijaili ilmassa kun niitä juostiin uusissa tennareissa - iho naarmuilla ja ruskettuneena - tai noh, ainakin päivettyneenä. . . ja hauskaa riitti.
Kirjaimellisesti ei ollut huolen häivää. Kavereita oli paljon, harmit tuli ja meni.
Murkkuna elämä on monesti aika draamaa, mutta sekin sitten tasoittuu ;)
Mutta milloin tuli keski-ikä ..vähän niinkuin varkain otti tilan.
Sanotaan, että alkaa 36-vuotiaana ?! Tai , että on ikääntyvä kun on
45+ ? ja ikääntynyt kun on 55+ ... 75+ alkaa vanhuus.
Miten paljon vaikuttaakaan eletty elämä (en usko siihen, että "mikä ei tapa - se vahvistaa" rajansa se on vastoinkäymisilläkin).
Entä geenit - elämäntavat..asenne elämään. Onko se lasi puoliksi tyhjä vai täynnä. Muistaako olla kiitollinen kun hyvää sattuu - vai onko aina kohtalo kurja?!
Myönnän, että minua pelottaa se, että muisti pettäisi tai raajat ei liiku - että jään omaisten hoidettavaksi tai laitoksen. Vanheneminen itsessään ei - miten hauskaa olisikaan jos terveyttä piisaisi... saisin elää rakkaimpani ja rakkaiden kanssa.
Missä vaiheessa tuli se, että nuoruus ei olekaan mikään ihannetilan - vaikka välillä tuntuu, että pitäisi olla - tai, että kaikki tavoittelevat sitä - miksi ? minusta ainakin iän mukana on tullut sellaista varmuutta ja tasapainoa, että en minä sitä nuoruutta perään itke ?! Olen sen kokenut ja nyt on kiva olla pikkuisen yli 50 :) Kun vain saisi pitää terveyden.
Se miksi näitä mietin... johtuu varmaan juurikin iästäni ;) Mutta ajattelin nyt kuitenkin kysäistä, että mitä te näistä mietitte ?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)