Muumit - vain pelkkiä astioitako ???

Meidän viikonloppuun on tarkoitus kuulua monenlaista.

Saamme pikkuisen iloksemme ja sehän tietää sitten sitä, että maailmaa katsotaan myös 3-vuotiaan silmin -  tekee hyvää kaikille :) on vierailu äidin luona ja ensimmäistä kertaa sytytän kynttilän pyhäinpäivänä myös isäni haudalle - tähän viikonloppuun kuuluu tunteita laidasta laitaan. Sitähän se elämä on. Näin olen oppinut.

Mutta on asioita jotka yhdistävät minua ja pikkuista tänä viikonloppuna - hänellä puuhakirjansa ja minulla - ihan vain kirja - :)

Minä olin jo kuvittellut, että olen saanut käsiini kaikki kirjat Tovesta - mutta olin väärässä.. !

Tämä on kyllä tästälähtien yksi kirja-aarteistani. Kun ilta rauhottuu ja pikkuinen nukahtaa, tiedän mitä minäkin luen viimeisenä ennenkuin uni tulee...!

Suosittelen - teille muillekin, jotka olette Toven tuotantoon hurahtaneet ;) on paljon muutakin kuin ne ihanat kupit - joista lähdenkin pian kaakaon juomaan... tuli napsuu takassa ja taustalta kuuluu pikkuisen ja perheen kuopuksen helisevä nauru.... 

Onni on tänään tässä <3 

Marja-aronia --- uusi tuttavuuteni.

Olin ihan unohtanut nämä upeat marjat - äitini kehoitti tekemään niistä hilloa...

Minulla ei ollut mitään reseptiä, mutta sitten sen löysin... eli : ensin 2 litraa marjoja "rikotaan" keittämällä sokerin kanssa, sitten sauvasekoittimella murskaksi  - sitten siihen lisätään 3-4 rkl viskiä - !!! viskiä !!! sitten vain se seos puhtaaseen tölkkiin.

Hyvää tuli.. - huomasin ,että en tätä viskin maailmaa ymmärrä yhtään - ei voinut snobbailla - ja kyllä minua huvitti se palvelualttiin myyjän ilme kun ostin sen pikkuisen pullon ja terävänä selitin ,että ihanaa marjo-aronian kanssa - ... kun ei ollut itsellänikään mitään hajua lopputuloksesta.... ! - mutta hyvää on ja ihan taivaallista lihan kanssa.

Aikaisia aamuja, hitaita päiviä, rentoja iltoja ...

Puuhommat ... joka syysloman urakka ... tällä kertaa apuna poikani.

Tänään poimin marja-aroniat parempaa talteen ja tarkoitus olisi tehdä näistä hilloa - onko kenelläkään pomminvarmaa reseptiä, jonka tahtoisi jakaa ?

Ulkona odottaa vielä monenmoiset hommat ja puuhastelut - mutta hyvin harkiten niitä teen - ettei vain lomafiilis unohdu.

Nyt muistan mitä kaipasin kun hetken asuin vuokralla - se oli elävä tuli - niin suuren nautinnon se antaa. Ihan itsestään ei puut tule liiteriin - mutta on vaivan arvoista.

Nautinnollista keskiviikkoa kaikille. Voikaa hyvin.

Hiljaista - vain Bach soljuu pitkin talon huoneita ja välillä kuulen kun rakkaimpani kääntää sivuja kirjassaan -  ulkonakin on ihan pysähtyneen näköistä..

Tänään saattelimme perheen kuopuksen linja-autoon - hän lähti nauttimaan isosiskojensa kanssa laatuaikaa kaupungin hälyyn. 

Mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän arvostan hiljaisuutta ja rauhaa... kait se oli yksi syy maallemuuttoomme.

Olen silti ehdottomasti sitä mieltä, että on se aikansa ja paikkansa myös hälylle ja höpinälle - metelillekin.

Vintin kätköistä löysin vanhan lampun, joka on  ollut suosikkini - on mieheni lapsuuskodin peruja -  sille ei vain ole ollut paikkaa tässä talossa ja nyt sitten löysin paikan ...  lamput tulevat sitä tärkeämmäksi mitä enemmän pimeys valtaa nurkkia. Ihan kaikkea ei kynttilänvalossa näe tehdä.

Kuvat ovat epätarkkoja ja sellaisia räpsyjä, mutta olkoot - laitan ne tänne kuitenkin.

Illalla tulee suomen kaunein koti maikkarilta ja siellä on yksi seuraamani bloggarin ihastuttava koti...jännittävää. 

Tänään...

Tänään on juuri oikea aika muurahaisen lentää kuuhun ja tehdä siellä semmoinen taika, että namusia sataa suuhun.  (Kirsi Kunnas, Tiitiäisen satupuu)

Loma

Nyt vihdoin on odotettu syysloma ... miten sattuikin juuri viimeinen viikko niin kiireiseksi, että lähestyvä loma tuntuu senkin edestä ihan todella osuvan paikoilleen...!

Stressiä mahtui ja huonoja yöunia - niskasärkyä ja huolestumista -  mutta nyt kun ajattelen niin onneksi pelkäsin turhaan.  Huolet sinällään on varmasti kaikilla vakiot - joskus enemmän - joskus vähemmän - joskus ei lainkaan ja joskus enemmän kuin jaksais kantaa. Sitä se taitaa elämä olla - Tärkeintä on olla kiitollinen silloin kun on hyvä olla. Onneksi sitä ollaan vahvalla plussalla.

Pienet asiat on suuria ja suuret joskus pieniä. Läheiset ovat arvo arvaamaton ihan kokoajan.

Viime viikko oli reissuelämää  - yksi yö tyttären luona ja toinen äidin - sukkulointia työn- ja sairaalan välissä - rakkaimpani kävi korjauttamassa sydämensä ja taas mennään ... !

Nyt on kiitollinen olo ja tuntuu, että voin lopettaa huolestumisen - aloin jo huolestua siitä - huolestumisesta - nyt uskaltaa taas heittäytyä elämän virtaan ja toivoa terveyttä kaikille - niin ja rakkautta - sillä sitä ilman on happi heikoilla. 

Minun blogini kirjoituspäivä ... lauantai :) tosin ei ole sääntö - näyttää vain olevan siihen paras päivä...

Viimeksi vinguin pitäs - pitäs - hengessä ja nyt sitten on pitänyt - eli lenkillä on käyty ja sisäinen lenkkeilijä on herännyt horroksesta ... ja heti tuntuu. ..
siis hyvältä - nyt alan taas muistamaan miksi tästä tykkäsin.

Kulunut viikko on muutenkin ollut tosi hyvä viikko ja siitä kiitollisena aloitimme myös viikonlopun vieton --- puuhommia isännällä ja maalihommia emännällä ... näin se menee. Kumpikin tykkää siitä mitä tekee ja kokee sen rentouttavana - eli nyt ei ole kyse hampaat irvessä tekemisestä.

Illalla lämpiää pihasauna - ulos ja sisälle sytytetään kynttilät- nyt on ihmisen hyvä olla.