Kuvien mukana on monenlaisia tuntoja - kuva piknikiltä pihamökistämme - kun kaikki alkaa olla mökissä jo lähes valmista - sain ystäväni käymään ja hän yllätti rakkaimpani savustamalla siikoja - sitten istuimme kahteen naiseen pitkään saunassa ja ihmettelimme tätä elämän kummallisuutta - silloin en tiennyt, että isäni lähtö on vain muutaman tunnin päässä.
Erilainen juhannus - ainoa joka erotti tavallisesta viikonlopusta oli täytekakku .. muuten päivät menivät levossa. . . ja rästitöiden kimpussa. Kiitos lasten avun <3
On niitä ollutkin ,,, kepeitä ja naurun täyttämiä juhannuksia - aina ei voi olla.
Keskikesän juhla kuitenkin.
On ollut hyvä oppia tuntemaan itseään - ja toisia - on ollut hyvä tietää keihin voi nojata ja miten tärkeä oma perhe onkaan. Miten haavoittuvaisia me ihmiset olemmakaan.
Miltä se tuntuu kun voi istua ystävän pöytään ja kokea, että minusta välitetään - että tässä minua ruokitaan - sydämellä ja ihan oikealla sapuskalla - aina ei ole muistanut syödä.
Seuraava kuva tuo vieläkin vedet silmiin - tämän hetken tarpeessa olin tässä myrskyn silmässä.
Miten hyvä olo tuleekaan niistä pitkistä puheluista ystävien kanssa ja siitä tunteesta ,että en ole yksin, että minulla on perheen ulkopuolellakin ihmisiä, jotka oikeasti välittävät ja joihin voin luottaa. Ihan suurimpia aarteita elämän polulla.
Tähän kesään on tullut niin paljon uusia sävyjä ... toivon,että voimaksi ja opiksi kaikki.
Toivon, että sitten kun tulee kepeämmät ajat, en unohda näitä aikoja.
Miten yksi kesä voi kasvattaa monen vuoden verran ?
Olin ajatellut,että minua ei bloggaaminen kiinnosta tänä kesänä - olin väärässä. Valokuvat ovat aina ollet minun "henkireikäni" niin nytkin. Laadusta ei niinkään väliä - muistoista senkin edestä.
