maanantai 26. elokuuta 2013

Uusi viikko ja maanantai , eikä nukuta... siis päikkärit ei kutsu.. ihmeellistä. Tiedän, että illalla ottaa takaisin , mutta nyt ei vain malta. 

Kummallisesti sitä tottuu arkirytmiin- siihen, että kello soi joko 5.30 tai 6.00.. perheen nuorinkin on jaksanut esimerkillisesti aikaiset aamut ... syksyn pimeys voi sitten kyllä viedä voimia.

Viikonloppuna oli muka niin kaikkea, että kiikkutuolin maalaaminen jäi...nyt sitten töiden jälkeen kiikutin kiikkustuolin terassille ja pohjakerros on sudittu. Ilma on kuin morsian ,vaikka ollaan elokuun lopulla, joten nyt on hyvä saada ensimmäinen kerros kuivumaan..ei tule hajuhaittoja sisälle..
Pidän maalaamisesta. Tulosta tulee kohtalaisen nopeaa ja sopii tämmöiselle aavistuksen hätäiselle luonteelle hyvin. Terassin pinta jäi tältä syksyltä käsittelemättä, mutta se odottaa sitten talven yli ja on ensimmäisiä remppahommia ensi keväänä. Asia kerrallaan.

Töissä ollaan rempan keskellä kokoajan, joten alkaa tuntua, että se on normitila, että kokoajan jotain jossakin tapahtuu.  Talvi rauhoittaa näiltä hommilta. Syyslomalla on puutöitä ja sitten odotellaan talvea ja kiedotaan itsemme viltiin :) 

 Laitanpa tähän nyt tämän vanhan palvelijan joka sai ensimmäisen kerroksen iloista väriä niskaansa:)






perjantai 23. elokuuta 2013

olin ihan unohtaa.... löysin tismalleen samanlaisia liituja Tampereelta kuin mitä minulla oli lapsena - silloin nämä oli ihan tuiki tavallisia ja tylsiä (kun ei ollut värejä....mutta nyt niin kauniita :)








niin ja kesä selvittiin ilman sääskiä, mutta pikku kärpäset kiusas välillä....ne tulivat illalla kyttäämään piilopaikkoihinsa ja lähtivät aamuyöstä kiusaamaan nukkujaa...mutta nyt löytyi sellainen läpsytin ,








joka vetää vertoja niille rumille muovisille... eli vaviskoon ...!!!






Tänään olen vapaani viettänyt laiskasti - lukenut paljon - kuljettanut pyykkejä koneesta narulle ja nauttinut kauniista säästä -
tiesin, että iltapäivällä käyn kaupassa ja tiesin myös mitä sieltä haen...





eli tarkoituksena olisi maalata vanha kiikkustuoli ja ehdottomasti oranssi oli valintani :)..sali on aikalailla vaalea, mutta tämän väripilkun sinne tahdon !!!! 

sitten halusin myös uusimman Kodin Kuvalehden -  siellä oli yksi seuraamani lempibloggarin koti ja se houkutti ostamaan... mutta se miksi tästä tänne mainitsen on eräs ihan muu juttu joka teki minuun vaikutuksen ....



eli :



upea rohkea nainen !!!
suosittelen lukemista :)


torstai 22. elokuuta 2013



ja vielä muutama ...





suosittelen tutustumaan Työväenmuseo Werstaan tarjontaan - siellä äkkiä menee muutama tunti ja taatusti on historian siipien havinaa. Sieltä onkin sitten hyvä jatkaa Amurin työläismuseokortteliin. . . hetken on ihan eri ajassa . . . 
Väsyneenä, mutta tyytyväisenä voin laittaa viikon työt pakettiin. Vapaat alkaa jo tästä illasta. 

Tampere on niiin kiva kaupunki, että jos muuttaisin, niin Tampere ja Turku olisivat ehdottomasti siellä top kympissä :)... Pidän siitä rehevyydestä.

Nyt vielä sattui niin kauniit ilmatkin... valokuvia yritin ottaa sen mitä ehdin, mutta nopeasti näpsäyttelin muutamia muistoja mukaani ja niitä nyt jaan tässä : 

































sunnuntai 18. elokuuta 2013



Viikonloppu lähenee loppuaan - laukut on pakattu ja ajatukset jo arjessa. Tuleva viikko Tampereella tuntuu kivalta vaihtelulta ja odotan sitä...en tahdo aina muistaa, että HEI!!! sehän on työmatka..

 Kulunut viikonloppu oli leppoisa ja mukava, rentoa oloilua. Perjantaina meidät tavoitti suruviesti ja muistutti taas siitä, että mikään ei ole ikuista. . . 

Tytär kehoitti katsomaan elokuvan Ganthi - ja sen aion tehdä heti kun on aikaa ... uskon, että tämän kaltainen elokuva antaa evästä ja esimerkkiä meidän päänuppiimme kaiken tämän keskellä - ei voi kuin ihailla joidenkin hmisten ihmeellistä rohkeutta !!! 
 ja hyvyyttä...

Omat nuoret kävivät kylässä - ja kun lapsi on onnellinen niin äitikin on - sillä ei ole mitään väliä minkä ikäinen lapsi on ;) näin se menee...






Olen joskus sanonut, että vanhemmuus on kuin avoin haava - 

Vanhemmuuden jälkeen ihminen on hyvin herkästi vereslihalla. Mikään ei voisi koskettaa / tai satuttaa niin paljon kuin se ,että heille sattuisi jotain. Samalla kun heitä kasvattaa itsenäiseksi ja toivoo siipiä ja juuria - vahvoja sellaisia- sitä salaa toivoo,että maailma ei kovin potkisi...ja millään ei voisi enempää satuttaa kuin satuttamalla lapsiani. Näin sen olen kokenut.. ja taitaa moni äiti ja isä allekirjoittaa mietteeni.







lauantai 17. elokuuta 2013



Olen tykännyt seurata ohjelmaa tyylivarkaat... nyt olen sitten valokuvavarkaissa ..:)
Toimii hiukan samalla periaatteella kuin kyseinen ohjelma, että vaikka puhutaan varkaudesta niin talonväki tietää missä mennään  - samoin minulla on Ilonan lupa käyttää hänen kuviaan. Olkaa hyvät: