Tänä kesänä tämä on pulpahtanut mieleeni useasti ja lausahduksen totuus on juuri siinä ,,, on hyväksyttävä se, että elämää ei todellakaan voi itse säädellä loputtomiin... - on paljon asioita, joihin voi vaikuttaa ja pitääkin suunnitella ja uneksia, mutta on hyväksyttävä sekin totuus, että ei se aina mene niin. . . ja sekin, että välillä menee. Yllätyksellistä - sitä se taitaa olla.
Tämän viisauden toki olen oppinut jo aikoja sitten, mutta aina sitä vain joutuu kertaamaan.
Olen tehnyt virheitä ja katunut, mutta olen myös tehnyt hyviä valintoja - yksi elämäni parhaimmista oli muuttaa tänne maalle.
Miten ihanaa on, että se oli minun ja rakkaimpani yhteinen ja helppo päätös...vaikka ajatus lähtikin minulta.
En olisi ikinä voinut uskoa kuinka tärkeä paikka tästä meille molemmille tuleekaan...meidän kolmen hengen perhe nauttii kodistamme. Minusta se on tärkeää.
Se tunne kun auton nokka kääntyy kylätiellemme - aina sama olo - "ihana, että saamme asua täällä".
Meille kodin ei tarvitse olla näyttelykoti - paikkojen ei tarvi olla tiptop, mutta koti saa olla meidän näköisemme. On tavaroita, joissa on muistoja .. ei niiden aina niin tarvitse sopia keskenään - kunhan natsaa muuten vain.
Kesällä onni omasta kodista korostuu vielä enemmän kun on aikaa ja kauniita kesäpäiviä,
kuinka moni onkaan joutunut luopumaan kodistaan vastentahtoaan - syitä riittää.
Sodat ja tulipalot - sairaudet ja vanhuus - ja vaikka ajattelen, että aika aikaa kutakin, silti se on kova paikka - näin se taitaa mennä ?!. Tähän asti minulle on aina ollut helppoa muuttaa. Tulevasta en tiedä, eikä kuulukaan tietää. Se juuri onkin parasta.
Naapurissamme asui vanha mies - hän kertoi, että lykkäsi kotoa lähtöään aina seuraavaan kesään - "kun on asunut tässä yli 60-vuotta niin ei ole helppoa" Sitten tuli se kesä, että hän oli päätöksensä tehnyt ja aukeni uusi lehti elämässä.
Meillä täällä on sodat kaukana - tai ... se tuntuu siltä ..ei ole niinkään kauan kun historiaa katsoo taaksepäin. Se vain ei ole koskettanut itseään.
Ajattelen myös ,että ei saisi liikaa kiintyä materiaan, silloin siitä tulee taakka. Mutta näin on käynyt.
Tästä "taakasta" nautin. Ainakin vielä tuntuu siltä...toivottavasti pitkään.
Mietin, että mikä tästä tekee minulle niin erityisen ... varmasti se, että olen ollut täällä niin onnellinen , olen saanut rakkautta ja olen sitä myös saanut antaa .
Sitten toinen on rauha - kun on hiljaista niin se on sitä. Talvella näkyy tähtitaivas.
Silti rakastan myös asfaltin tuoksua ja ihmisvilinää - kahvilassa istumista ja suuria puita keskellä isoa kaupunkia - !!! - kunhan koti on maalla.
Aika aikaa kutakin - nyt on tämän aika.