sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

"Kaikki on hyvin epävarmaa ja juuri se tekee minut levolliseksi" tätä lainasi nuorin tyttäreni viime vuonna eräässä keskustelussamme - lainaus on suoraan Tove Janssonilta.

Tänä kesänä tämä on pulpahtanut mieleeni useasti ja lausahduksen totuus on juuri siinä ,,, on hyväksyttävä se, että elämää ei todellakaan voi itse säädellä loputtomiin...  - on paljon asioita, joihin voi vaikuttaa ja pitääkin suunnitella ja uneksia, mutta on hyväksyttävä sekin totuus, että ei se aina mene niin. . . ja sekin, että välillä menee. Yllätyksellistä - sitä se taitaa olla.

Tämän viisauden toki olen oppinut jo aikoja sitten, mutta aina sitä vain joutuu kertaamaan.

Olen tehnyt virheitä ja katunut, mutta olen myös tehnyt hyviä valintoja - yksi elämäni parhaimmista  oli muuttaa tänne maalle.

Miten ihanaa on, että se oli minun ja rakkaimpani yhteinen ja helppo päätös...vaikka ajatus lähtikin minulta.

En olisi ikinä voinut uskoa kuinka tärkeä paikka tästä meille molemmille tuleekaan...meidän kolmen hengen perhe nauttii kodistamme. Minusta se on tärkeää.

Se tunne kun auton nokka kääntyy kylätiellemme - aina sama olo - "ihana, että saamme asua täällä".

Meille kodin ei tarvitse olla näyttelykoti - paikkojen ei tarvi olla tiptop, mutta koti saa olla meidän näköisemme. On tavaroita, joissa on muistoja .. ei niiden aina niin tarvitse sopia keskenään - kunhan natsaa muuten vain.

Kesällä onni omasta kodista korostuu vielä enemmän kun on aikaa ja kauniita kesäpäiviä, 
kuinka moni onkaan joutunut luopumaan kodistaan vastentahtoaan - syitä riittää. 

Sodat ja tulipalot - sairaudet ja vanhuus - ja vaikka ajattelen, että aika aikaa kutakin, silti se on kova paikka - näin se taitaa mennä ?!. Tähän asti minulle on aina ollut helppoa muuttaa. Tulevasta en tiedä, eikä kuulukaan tietää. Se juuri onkin parasta. 

 Naapurissamme asui vanha mies - hän kertoi, että lykkäsi kotoa lähtöään aina seuraavaan kesään - "kun on asunut tässä yli 60-vuotta niin ei ole helppoa" Sitten tuli se kesä, että hän oli päätöksensä tehnyt ja aukeni uusi lehti elämässä.

Meillä täällä on sodat kaukana - tai ... se  tuntuu siltä ..ei ole niinkään kauan kun historiaa katsoo taaksepäin. Se vain ei ole koskettanut itseään.

Ajattelen myös ,että ei saisi liikaa kiintyä materiaan, silloin siitä tulee taakka. Mutta näin on käynyt.
Tästä "taakasta" nautin. Ainakin vielä tuntuu siltä...toivottavasti pitkään. 

Mietin, että mikä tästä tekee minulle niin erityisen ... varmasti se, että olen ollut täällä niin onnellinen , olen saanut rakkautta ja olen sitä myös saanut antaa .

Sitten toinen on rauha - kun on hiljaista niin se on sitä. Talvella näkyy tähtitaivas.

Silti rakastan myös asfaltin tuoksua ja ihmisvilinää - kahvilassa istumista ja suuria puita keskellä isoa kaupunkia - !!! - kunhan koti on maalla.

Aika aikaa kutakin - nyt on tämän aika.



















lauantai 26. heinäkuuta 2014

Helle jatkuu -mutta kuuden aikaan aamulla maa on kostea ja kylmähkö - jopa ilma on ihanan raikas - iho nousee kananlihalle - ei kauan. . .

Kotona ollessa päivät täyttyvät pikkuisista askareista - sovinnolla sellaisista missä ei niin tulisi hiki...

Ilman viileitä huoneita olisi varmasti ihan liikaa tämä kaikki - nyt voi valita.

Sain viettää syntymäpäiviä kauniissa ja helteisessä säässä ...






Kylmä alkukesä moninen vastoinkäymisineen alkaa tuntua kaukaiselta - ihan kuin tämä kesä olisi  "elämänmittainen" - niin paljon on mahtunut monenelaista tunnetta. Miten hyvältä nämä kuumat ja kauniit päivät tuntuvatkaan. Tänä kesänä olen myös saanut kokea ihan käsittämätöntä ystävyyttä ja välittämistä - se on ollut hienoa huomata.. sitä ei unohda.




Olen istunut vierasmökkimme  terassilla ja kuunnellut yötä -  miten sykähdyttävä voikaan olla kesäinen yö ..  ystävämme kurjet ovat pitäneet huolen siitä, että ihan hiljaista ei ole.


  
Kaupoissa en viihdy, mutta netin kautta kotiin on tullut jotain uuttakin - tietenkin Gudrunin ;)


Ihailemani Tove Jansson saa merkkivuotensa kunniaksi kollaasin mökkimme seinälle - perheen kuopus vienosta pyynnöstäni lupasi sen tehdä...

 Kunpa pääsisin jonain kesänä käymään siellä heidän saarellaan.



 Meidän pieni rakas on viettämässä viikonloppua maalaismaisemissa - miten reipas ja iloinen tyttö hän onkaan - joka kerta siitä yllätyn aina vain uudestaan. Ei turhia kitinöitä. Hyväntuulista touhuamista ...

Eipä sillä ... kyllä ne kitinätkin lasten elämään kuuluuvat- välillä - mutta ne monesti säästetään vanhemmille ;)






Mökin sisustaminen on kovasti vaiheessa ja lehtiä tulee selattua entistä enemmän --- ideat tulee ja menee ja niitä kypsytellään - pitkästä aikaan eilen maalasin - siihen asti kunnes helle pakotti lopettamaan .... ! Se ,että luen myös joulujuttuja on ihan vain siitä syystä, että minulla on muutama väri hakusella - ja näin ne monesti tulevat vastaan ... vähän tuntuu oudolta ...myönnän.

Muuten, tietääkö kukaan, että talvehtiiko ruukkulaventeli ? ..siis jos nostan sen viileään tilaan talveksi ja suojaan vähän... 




Ahdistaako teitä ajatus pimeästä syksystä ? Minua vähän... onneksi sen aika ei ole vielä.

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Mökillä kotona ...!

Viime syksynä pihaamme saapui mieheni isän rakentama mökki - siinä se on sitten talvehtinut ja olemme miettineet, että mitä tehdään ja miten ja milloin ....!

Rakkaimpani siellä syksyllä ja keväällä naputteli kattoa ja lattioita - tuntui silloin, että kesä on kaukana.

Kun kesä sitten heitti kaikki suunnitelmat uusiksi niin ajattelin, että mökin kunnostaminen saa odottaa seuraavaan kesään ... mutta rakkaimpani piti päänsä - tänä kesänä siellä nukutaan ..niin me kuin vieraammekin...vuoronperään!

Kiitos poikani ahkerien käsien ja kyläläisten talkooavun - mökki on siihen pisteeseen nyt tullut. ..! 

Paljon on kesken ja tulee olemaankin, mutta "asuttavaksi se on nyt jo tehty".

Eilen illalla sitten päätimme, että myös meidän aika nukkua siellä - lapset ovat jo sitä testanneet ja ystävät.

Hassua - ei ajomatkaa - vain pihanpoikki ja silti tuntui, että olemme kaukana kotoa.

Vierasmökkihän tämä varsinaisesti on , mutta kunhan fiilisteltiin.










Ihanalta tuntui siellä herätä ja juoda kahvitkin - <3 tuli ihan kunnolla kesäolo :) 

Päätimme, että sinne menemme seuraavaksikin yöksi. Paksut hirsiseinät ja tuuletin piti kamarin raittiina. Tämä kuumuus on niin kuumaa, että yölle se on liikaa. Päivällä vielä menee. Ihana kun on kesä - ei tässä haikailla todellakaan nyt mistään muusta.

Perheen kuopus saa rauhassa valvoa talon puolella - miten ihmeessä he onnistuvatkin niin sotkemaan rytminsä hetkensä..!









Kyllä nyt on niin kaunista , että silmiä häikäisee - kukat ja lämmin tuuli hurmaavine tuoksuineen ...

Aamulla tuli yllättäen puhelu ystävältä ja sitten hän onkin hetkessä tässä - viimeksi nähty vuosi sitten ja nyt sitten päivitettiin kuulumisia - ja niitä oli. . . !

Kuopus kotiutui - huoneesta kuuluu salkkareiden tunnusmusiikki - varma merkki :)

Huomenna minä aion viettää syntymäpäiviäni - olin ajatellut ,etten sitä tee - että heitän päälleni tuhkaa ja menen peittoihin - - -!!! mutta mieli on siitä kiva, että sitä saa muuttaa - 

Syntymäpäiväni on aina käännekohta mielessäni kesässä - silloin minusta alkaa kunnolla loppukesä - se on vain tämmöinen oma tuntuma - vai johtuuko siitä ,että mätäkuu alkaa...! Ei kovin imartelevaa.

Miten vain - kyllä kesällä on kaunista - jokaiseen kellonaikaan.






lauantai 19. heinäkuuta 2014

Näistä ei talvella nautita ...


Tätä ei voi talvella tehdä - mennä "lipsut" jaloissa ja kesämekossa pihalle - haahuilla siellä ja seurata perhosten elämää kukissa .... nyt on ihanan lämmintä - ei voi moittia - jos tulee kuuma, tulen sisälle. 


Tänä kesänä meillä ei ole pihasauna lämmennyt joka ilta, niinkuin tapana on ollut - mutta siellä se odottaa -  sitä joka iltaista savua piipusta. Kun vain saadaan saunan lämmittäjä kunnolla kuntoon.Tosin minä olen välillä vieraiden kanssa itse siellä istunut ja maailmaa parantanut, mutta hiljaista meillä on ollut sillä rintamalla. Aika aikaa kutakin. Silti se on rakas paikka.





Toiset ei tykkää takiaisista - minä tykkään :)  Ja kiitettävästi ne tontin reunaa reunustavatkin.





Mustaherukat kertovat, että kesä taittuu lopuilleen pian ... voi kunpa aika menisi hitaasti. 

Keijuruusu on pihamme uusin tulokas - toki jotain hyödyllistäkin olen istuttanut, sillä pihamme sai kaksi tyrnipensasta -  niiden toivon myös viihtyvän ja pitävän meidät c-vitamiinissa. Mieluimmin marjoista kuin purkeista.



Tässä taitaa olla itse Tarmo !!! - tyttöä en nyt hoksannut kuvata.






niin ja vaikka itse sanonkin - minä t een maailman parasta sienikeittoa - ja sen kanssa tahtoo tulla aina överit - söisin vaikka ämpärillisen - !!! Kunpa osaisin luonnostakin oikeat sienet tunnistaa !? 

 


Kyllä maalla on mukavaa - näin se menee ! - minusta :)

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Ukkosta ilmassa

En valita kuumasta ja painostavasta ilmasta - en äkäisistä paarmoista, jotka tuppaavat puutarhassa "riehujan" hikiselle iholle - en valita. Kesällä on hintansa. Taitaa olla niin, että kaikella on hintansa.

Ihanaa ,että kesä tuli.. toi kesän tuoksut ja tunnelmat -  nurmi paljaiden jalkojen alla tuntuu ihan lapsellisen ihanalta.  Aamukaste ja iltaisin nouseva usva.

















 

 Toi ystävän taloon - mikä tarkoittaa, että hetkeksi istutaan alas ja välillä tehdään mitä tahdotaan - tai ollaan tekemättä...Juuri tätä olen kaivannut...


Posti toi kortin kaukaa - muistuttamaan ,että jossain on vielä paljon kuumempaa.