Sisustuslehtikö vain sisustuslehti ???

Yläpuolella olevat kuvat on näpsitty uusimmasta Divaani-lehdestä ---  Syy miksi ne tänne lainailin on yksinkertaisesti se, että hullaannuin tämän pariskunnan kodista ihan täydellisesti. Pakko tähän lisätä, että ihan parasta rentoutusta on kuppi hyvää kahvia ja sisustuslehdet.. ihanat, persoonalliset ja elämänmakuiset kodit ja tarinat niiden takana. … mutta ihan joka lehti ei aiheuta näin vahvaa fiilistä kuin tämä Pernillen ja Leiffin koti Kööpenhaminassa. Kotiin liittyvä tarinakin on kuin satua - ainakin minusta - kertoo rohkeudesta ja itsensä kuuntelemisesta - siitä, että tietää mitä tahtoo ja uskaltaa tehdä jotain niinkin erikoista kuin tässä on…tehdä koti entiseen moottoripyöräkorjaamoon ! Ja millainen koti. Elämänmakuinen.

Jälleen kerran huomaan mistä pidän…! Pidän puutaloista, kivitaloista, vanhoista taloista , kuluneista taloista, uusista taloista …mutta kaikissa niissä minun punainen lankani on boheemius ja kodikkuus, omaperäisyys. Lapsena rakastin Peppi Pitkätossua ja hänen taloaan - taidan vähän vielläkin ;) !


Siinä missä vanha talo kertoo tarinaa jopa satojen vuosien takaa, niin uusi talo tuoksuu uudelta ja aloittaa tarinansa vasta nyt.
Rakkaita koteja asukkailleen kumpikin. On ylipäätään turhaa kiistellä mikä on parempi - toinen näkee kauneuden siinä kuluneessa maalipinnassa, toinen tahtoo, että kaikki on tiptop - sallittakoon erilaisuus. Minusta tärkeintä on se, että jokainen saisi asua kodissa minkä tuntee ja kokee omakseen. Koti on varsin kallis investointi ja on paljon ihmisiä, jotka eivät voi/pääse toteuttamaan unelmiaan sen suhteen. Uskallan kuitenkin väittää, että unelmista ei kannata luovuttaa.
Toiselle vuokrayksiö voi olla enemmän koti kuin hieno uusi omakotitalo.



Olin jo kuvitellut, että tässä lehdessä paras juttu oli tuo ylempi … mutta sitten löytyi vielä tämä
Helsingin kuuluisa Rööperi ja siellä Vihervarpusen kortteli ..ja tarina tästä Kaijasta, joka on varsinainen viherpeukalo ja saanut sinnikkyydellään ja taidoillaan todella kauniin ruukkupihan …


Jos asuisin Helsingissä ja kerrostalossa - koti tämmöisessä talossa olisi lottovoitto.. ja juuri tämmöinen naapuri kuin tämä Kaija.

Miten hyvänmielen lehti voikaan sisustuslehti olla !

Ihanaa lauantaita kaikille ! 

Ihana yllätys mieheltäni,  Toven merkit …!

Enään ei tule kirjoiteltua kirjeitä - siis paperisellaisia ! vieläkö joku teistä tekee niin ?

Ainakin itse olen vaihtanut kirjoittelun aikoja sitten sähköiseksi - sitä se tämä nopea aika teettää.
Kaiken on tapahduttava heti.

Kun puhelin soi… meidän on mielellään tiedättävä kuka soittaa - tuntematon tympii..!

Ajatella jos telkkarin kanavakin pitäisi vaihtaa niin ,että joutuu ihan sohvalta nousemaan ;) huoh !

Kyllä sitä on hattua nostettava omille isovanhemmille ja heidän vanhemmilleen - paljon piti heidän tehdä sellaista mitä ei tänä päivänä tule ajatelleeksi,
mutta kyllä hekin olisivat ihmeissään, jos heidät yhtäkkiä tähän aikaan siirrettäisiin.
 Mitähän miettisivät ?

Silti me ihmiset kaipaamme hiljaisuuden ja rauhan ja yksinkertaisuuden lähteille  (ainakin välillä). Tänä päivänä on "piilopirtit" tavoittelemisen arvoisia hengähdyspaikkoja - vieläköhön me kunnolla kompastumme omaan näppäryyteemme ?

Tiedä tuota - en minä ainakaan … tavallisen rentona  tiistai-iltana. Tämän suurempaan ajatteluun en edes yritä nyt pyrkiä.

Nauttikaa viikostanne - kevät alkaa tehdä taikojaan !

Nyt on menossa niin ihanan lapsellinen viikonloppu, että ei oikeastaan ole mitään tähän lisättävää …
Kuvat kertokoot ...

Pikkuisen on isompaakin "lasta" …

Tänään olisi helppo vastata kysymykseen  "mitä on onni"…

 Illalla lämpiää sauna ja perheen kuopus palaa ystävän syntymäpäiviltä -  …ja huomisella päivällä on huomisen kujeet :)

Oikein ihanaa lauantaipäivää teille kaikille :)

JIPII -sainhan minä kokea tälle maaliskuulle sen miltä tuntuu kun aurinko häikäisee ja viima puree poskia - niin !!! luitte ihan oikein --- olen kaivannut juuri tätä talven keliä mikä talveen kuuluu tähän aikaan vuodesta. Pellolla käy viima ja metsä huokaa hiljaa,  ulkona voi juoda kahvit ja ainoa ääni on räystäiltä tippuva vesi …ja aurinko lämmittää poskia …. ja aurinkolasit on tarpeen...

 Hankisista ei voi nyt edes haaveilla, mutta ne taitaapi olla muutenkin harvinaista herkkua.

Ihmettelen kun siellä täällä kuulee sanan taka-talvi. Takatalvesta ei ole kyse kun eletään talvea - etukevät tässä on kyseessä ollut :)

Minulla ei ole mitään kevättä vastaan - odotan sitä ihan yhtä malttamattomana kuin muutkin, mutta kaikki ajallaan. Vaikka kuinka nyt olisi lämmintä niin ei se vielä voi kevät olla…
Olen tästä ennenkin jupissut, joten turhaan enään tämän enempää. Nautitaan talvesta - kevättalvesta ja odotellaan, että saataisiin kaunis kevät - ja lämmin toukokuu, ja kohtuudella lämmin kesä.

Olimme päättäneet juoda kahvit autiotalon pihassa, mutta hra/rva Lepakko oli jo sinne ehtinyt, joten kävelimme tunnin lenkin ja päädyimme  juomaan retkikahvit omalle terassille - kevättalven terassikausi on nyt sitten avattu :D

Miten kaunista voikaan vaaleanpunainen olla - huulipunassa ja kukissa ;)

Tulevaan viikkoon voimia ja aurinkoa ihan jokaiselle !

Lauantai … miten ihana päivä se onkaan. . . lapsena jo oli sitä ja niin se vain on jatkunut sama tunne.

Mietin, että vanhaksiko sitä on kertaheitolla tullut kun nauttii vuosi vuodelta enemmän rauhasta ja kiirettömyydestä - vai onko se sittenkin sitä, että arki tahtoo aikatauluttaa ja aamuisin on oltava nopeat askeleet.
Olipa miten oli - kaikella on paikkansa ja aikansa.

 Pitäisköhän välillä kesyttää kaaosta ;)

Monelleko on Lundia tuttua ??? Minulle se tuo mieleen ensimmäisen oman kodin ja ne seinän peittämät kirjahyllyt - ne oli niin makeet silloin … ilokseni huomasin tästä esitteestä ,että Lundia pysyy ajassa mukana -!

Taidanpa lähteä sohvan nurkkaan - miten ihana paikka se onkaan  :  D

Mukavaa lauantaita kaikille !

LOMA vetelee viimeisiään ja mieli alkaa pikkuhiljaan kääntyä arjen haasteisiin …

Hyvin on levännyt olo, joten uskoisinpa, että kyllä taas jaksaa.

Mietin, että oli hyvä käydä lapissa mutka, sai vähän makua talvesta… Täällä kun ei oikein tiedä lumesta mitään.
En jaksa hehkuttaa vielä kevättä kun kalenteri näyttää vasta maaliskuun 9 päivää… !
Tähän aikaan vuodesta keittiön ikkunasta on näkynyt hanget ja nyt paljasta peltoa …. hämmentävää. En ole elänyt koskaan vastaavaa maaliskuuta…. enkä ylipäätään näin lauhaa talvea.

Nyt jää välistä kokonaan ilo siitä kun lumen alta paljastuu maa ja alkaa tuoksumaan keväältä - toisista kauhea haju - minusta ihana. Muistan vieläkin sen tunteen kun sai kaivaa twistinarut ja hyppynarut esiin --- :) ja siitä on jo aika tovi aikaa :)

Nyt maa on ollut paljas lähes koko talven ja tällä hetkellä piha näyttää samalta kuin ennen vappua - !
Mutta mitäpä tätä ihmettelemään.. näillä nyt mennään -toivon vain, että tämä ei ole ihmisten aiheuttamaa!  -  pelkään, että on. Ainakin osittain.

Mutta nyt on tämmöinen talvi ja toivon lämmintä kevättä sitten kun sen aika.
Muutamia räpsyjä vielä kuluneelta viikolta..

Saanko esitellä :) ?   GUDRUN SJÖDEM ...

Kun nyt on törmännyt tähän värittömyyteen kodeissa ( tämä ei ole moite:) pidän itsekin hyvin paljon valkoisesta, harmaasta, mustasta ja siitä hillitystä ja harkitusta, mutta
 Gudrun on järisyttänyt musta-valkoinen-harmaa" rauhaani "!!!

Ehkä tässä on jotain sellaista "rakkautta" mikä liittyy vanhoihin taloihin- vanhoihin kouluihin ja asemiin !!! Jotenkin näen Gudrunin ja niiden liiton silmissäni.. ja automaattisesti myös hyvin rehevän puutarhan.

Makuni on hyvin kahdenlainen - ja yritän jotenkin sitä sitten sovitella omassa kodissani ja vaatteissani… puhtaasti fiiliksellä !

Huokailen Vepsäläisellä Artekin perään - ihanaa ihanaa Alvar Aalto! Se eleettömyys ja tyylikkyys - kodit kuin koruja … yhtälailla kun viihdyn harmaassa jakkupuvussa niin viihdyn myös värikkäissä ja rennoissa pellavavaatteissa ja rakastan värejä … sovitappa siinä sitten ne kotiin niin, että omaan ja perheen silmiin hyvältä näyttää :)  no minäpä sovitan.

On niin paljon kauniita koteja - värikkäitä ja värittömiä - juju piilee siinä miten sen tekee. Uusin Deko-lehti taas näytti herkkupaloja. Varmasti tärkeintä kuitenkin on se, että kodissa asujat viihtyvät siellä ja saavat toteuttaa itseään. . . kaunista ja kestävää, aitoja pintoja.

Minusta sisustaminen ei ole sitä, että kaikki laitetaan yhdellä kertaa ja sitten ne ovat siinä lopun ikää (tosin laadukkaat kalusteet ovat parhautta juurikin tuon takia..ajattomia aina) - Pienillä jutuilla sitä muutosta kuitenkin saa jos vaihtelua kaipaa - ainakin minä pidän siitä, että koti elää kokoajan jotain ihmeellistä prosessia :) Tällä en tarkoita, että huonekalut liikkuvat niin nopeaa paikasta toiseen, että yöllisellä vessamatkalla törmäilee niihin.. kun reitti on aina hukassa. Uskon, että ne joita sisustaminen kiinnostaa, tietää mitä tarkoitan.

Elämän kulku ja kerroksellisuus saa ja näkyy kodeissa. Välillä tulee muuttoja/lapset kasvavat/muuttavat kotoa ja kodin "inventaario" antaa mahdollisuuden puhtaaseen pöytään. Osa jää ja osaa lähtee.

Toiset asuvat samassa talossa lähes koko ikänsä - toisilla koti on vain muutaman vuoden kerrallaan sama .. puolensa kummassakin.

Olipa miten vain - ainakin sisustaminen ja remppa on kivaa :) Vai mitä olette mieltä ?

Aamukahvihetki kestää …

Ei ole arjen kiireitä - voi keittää kahvit moneen kertaan ja juoda luvattoman monta kuppia. . .

Takana on neljäs peräkkäinen Sallan reissu ja mieli on kiitollinen. Olen oppinut, että loma tuntuu lomalta kun vaihtaa hetkeksi maisemaa… ja nyt me lähdettiin hakemaan LUNTA!!!...
Elämäni ensimmäinen hiihtoloma, että sitä ei ollut kotinurkilla. Saimme mitä haimme.

Rakkaimpani on tottuneempi tuntureilla hiihtämään ja häntä ei nousut, eikä laskut pelota… toista on minulla. Lapsuuteni ja nuoruuteni olen hiihtänyt jäällä ja täytyy sanoa, että se on minun maisemani. Ei nämä tunturit. Kaunista on, mutta minua pelottaa. Alkuaikoinamme näytin hänelle, että olen taidokkaampi menemään suksilla metsään kuin pysymään ladulla. Omasta mielestäni olin ihan kokenutkin hiihtäjä kunnes kohtasin nämä tunturit.

Nyt hiihdämme täällä osin omia latuja ja vaihdan mielelläni reitin lenkkeilyyn - sukset saa nökötellä mökin seinän vierellä. . .

Rakkaimpani saa aina kiitettävät kilometrit ja minä olen oppinut kääntymään takaisin - ei enään veranmakua suussa. Minun rakas ystäväni oli myös mukanamme ja saimme kukin mennä omaan tahtiin ja välillä yhdessä. Parasta juuri näin. Rakkaimpani sai myös laatuseuraa tunturin huipulle asti .. sinne ne nousivat sisko ja sen veli :) eikö se ole parhautta sekin.

 

Rakkaimpani sisko toi meille tuliaiseksi kuhakukkoa - voin suositella !!!

...ja mantelimassa/kerma laskiaispulliahan ei voita mikään - ei edes dieetti!!!

Kun haimme kuopuksen kotiin äitinsä luota,  hänen ensimmäinen kysymyksensä minulle oli : "menitkös metsään":)? Minä ylpeänä, että en :D… mihin rakkaimpani tarkensi : " hän kääntyi takaisin ajoissa" … Näinpä..eikö se olekin joskus ihan viisautta :) On hyvä oppia tuntemaan rajansa…
Mukavaa keskiviikkoa kaikille - lomalla tai töissä… valon määrä on ihan mielettömästi lisääntynyt !