Mitä hirvitystä sinä kannat kotiin ?

Perheen kuopuksen suora kysymys ? mitä hirvitystä sinä kannat kotiin ???

Hirvipä hyvinkin - hyvin kuollut ja hyvin vanha - kaivettu lapsuuskodin liiteristä pölyn alta - ei tapettu minun seinääni varten.. tarina ei kerro onko jonkun muun seinää varten.

Rakkaimpani tuumasi, että ei olisi uskonut, että minä tahdon sarvet seinälle - en minäkään - uskallan väittää, että silmä on niihin tottunut sisustuskuvista ja olen alkanut pitämään niistä.

Olen fiilistellyt uuden ystävältäni saadun kirjan parissa - pakko vilauttaa tännekin muutamia kuvia ..

 Miten hän osasikaan osua oikeaan - olen ahminut sitä lähes seisaaltaan ... ... nyt se on käyty kannesta kanteen ja voin suositella...!

Syksystä kertoo myös se, että huomaan viipyileväni lehtien parissa taas pitempään ... uusi Divaani oli  mielestäni täynnä kaikkea ihanaa ...

  Tässä kodissa näkyy rakkaus Ranskaan ... 

Minusta myös se, miten hallitusti osataan kesyttää tämmöinen määrä tavaraa - ja silti se hivelee silmää...

Huomaan myös, että minua myös miellyttää sisutustyylit Tanskasta ... jotenkin niin rennolla kädellä tyylikästä...!

Vain ne ymmärtävät "huokailuni" jotka ahmivat sisustuslehtiä :) 

Viime yönä oli pakkasta - aamu oli kylmä - nukuimme pihamökissä ja siellä hirsiseinien sisäpuolella lämpimän peiton alla kylmää ei tarvinnut tuntea - aamukahvit juotiin terassilla ja siellä oli selkeästi raitista - oli ihanan ylellistä silti kaivautua viltin sisään ja tietää, että tänään kaikki ohjelma on itsestämme kiinni.

Kahvimukista nousi höyry ja helteinen kesä tuntui olevan kaukana. 

Pienessä kylässämme oli markkinat eilen ... sen myötä saimme kotiimme sukua - ja päivä oli sekä vilkas, että kiireinenkin - nyt ei ole enään. Tänään tehdään mitä tahdotaan ... 

Osa pihasta on jo  saanut syyslannoitetta ja pienet syksyyn liittyvät puuhastelut jatkuvat viikolla. . . 
oikeastaan välillä haaveilen lumisateesta ...! ja pakkasen tuoksusta.

Suomessa ihan parasta ovat vuodenajat.

Viikonloppu oli yhtä hulinaa - kameran muistikortti on täynnä toinen toistaan ihanampia kuvia - kaikista tärkeistä ihmisistä ja hetkistä. 

Meillä juhlittiin perheen kuopuksen rippijuhlaa. Sain kokea mitä on kun porukalla tehdään. . . kun juhlia edeltävältä päivältä saimme kuopuksen palautteen " ihanaa kun kaikki vain nauraa ja hulluttelee" - niin - siinä ois ollut hulluttelut kaukana jos olisi yrittänyt yksinään selvitä. Sen aika on ohi. Tämäkin on taito oppia -ottaa vastaan apuja. Toivottavasti osaan myös itse auttaa.

Laittaa miettimään, että miten kiitollinen sitä saakaan olla kaikista näistä rakkaistaan ja läheisistään ...! Nyt ei ole muuta lisättävää - on vain hyvä olla - se riittää vallan mainiosti taas pitkälle.

Ulkona on syksyistä - sekin tuntuu hyvältä. 

"Hei - milloin on seuraava loma?" 8-luokkalaiselta kuultua :)

Arki on alkanut ... herätyskello määrää aamun tahdit ja sen mukaan mennään. 

Kuluva elokuu tulee olemaan muutenkin kiireinen - on juhlaa juhlan perään. Rakkaimpani kummipojan hääjuhlassa päästään valmiille - rippijuhlat sitten aiheuttavat hiukan enemmän vaivaa. Kaikella on hintansa ...juhlillakin, ja nyt en tarkoita rahaa. Mikäli ei koskaan järjestäisi juhlia .. niitä ei sitten olisi ja entä sitten - tylsää! - Minä ainakin pidän juhlista. On mukava saada taloon ystäviä ja rakkaita läheltä ja kaukaa. Tympein vaihe on juurikin tämä .. pikkuisen stressiä ja miettimistä - mutta sitten kun ollaan juhlapäivässä ... yhtäkkiä vain kaikki sujuukin - ja vaikka tulisi kommelluksiakin .. JUHLA siltikin. Saan apuja sukulaisilta ja ystäviltä, joten järjestämisestä en ota kunniaa yksin itselleni.

Vielä kun aurinko hellisi meitä ja saisi kattaa osan ulos ... ! Mutta sillä mennään, mitä tulee ja hyvä näin.

Kuluneena lauantaina tuli 100-vuotta Tove Janssonin syntymästä. Katsoin kaikki häntä koskevat ohjelmat mitä televisio tarjosi. Kuuntelin kun radiossa toimittaja kertoi, että" kaks plussan keskustelupalstalla netissä...oli ollut jo kiivas keskustelu Toven elämäntavoista - paheksuvaa ja tuomitsevaa ) ... !!!

Mitä ihmettä ???

Ymmärsin, että kyseessä ovat nuoret ihmiset ?! 

Taisi Esko Valtaoja jossakin lehtijutussa sohaistakin tätä aihetta - ei Tovea -  vaan näitä "nettimölinöitä" - kutsui niitä aivopieruiksi ja olen kyllä samaa mieltä. Ymmärrän, että siellä on helppo (varsinkin nimettömänä, laukoa mitä vain, mutta en siltikään ymmärrä MIKSI?)

Muistan kun eräs tuttavani oli kysynyt netistä jotain pikkuleipäohjetta - sekin jokin tälläinen keskustelulinja, asiallinen ..mutta pian siellä oli ollut täysi rähinä päällä ?!- kaikki alkoi pikkuleipäresepteistä ja päättyi nimittelyyn ja ilkeilyyn. Oikeasti - MIKSI ?

Mikä on tämä ilmiö ? Se on minusta rakentavaa, että ihmiset saavat olla toki omaa mieltään, mutta sitä en ymmärrä, miksi ilkeillään ? 

Tuskinpa ne lapset muumeista pilalle menevät vaikka heidän piirtäjänsä joskus wiskiä joikin ja piti hippoja. Hän oli kuitenkin hyvin rohkea nainen ja avasi monenlaisia portteja tuleville sukupolville - Aina näitä vain tarvitaan - vaikka turpiinhan siinä  tulee.

Mielestäni juurikin hän opetti suvaitsevaisuutta ja rakkautta. Siksi se kaikki ilkeämielinen kirjoittelu tuntui pahalta.  

Tämän enempää en  tästä provosoidu  ... !

Me saadaan syksy - niin se vain tulee - aina kesän jälkeen - ensin tuntuu aamuissa/öissä/illoissa ja sitten pikkuhiljaan valtaa päivätkin - mutta tervetuloa  ...! 

Vuodenajat ovat ihan parasta meillä.

Voikaa hyvin :)

Kalajoki

"Ynnäystä" kuluneesta kesästä : ensin se alkoi kuin "painajainen" - kylmä kesäkuu oli sitä. Sairastumisia ja kuolemaa. 

Pyörremyrskyä - purje oli kovilla tässä paatissa.

- selvittiin -

Jossakin välissä heinäkuuta se alkoi helpottamaan - tai muistan sen aamun - 18.7. heräsin ja pitkästä aikaan tuntui hyvältä - kaikki aiheet mistä olla kiitollinen tuli mieleen. Siitä eteenpäin on tuntunut siltä.... kiitolliselta.

Eikö se niin menekin -että lasi on joko puoleksi tyhjä tai puoleksi täynnä...! Saatan jo toistaa itseäni, mutta laitoinpa kuitenkin nämä tähän.

Kesä on myös antanut "kesää" 

Rentoudun tekemällä -  ei tarkoita, että olisin yltiöahkera - en ole - olen aivan todella hyvä myös laiskottelemaan.. mutta pidän siitä, että on puuhaa  -mikäli se jotenkin vain koskee remppaa ;)  Alla yksi tämän kesän mieluisimmista puuhista - oven vahaus :)

 

Mutta se rempasta - eilen meidän perhe lähti Kalajoelle :

Minulle kesät Kalajoella ovat tuttuja "entisestä elämästä" - johtuu siitä, että lasteni isä harrasti surffausta.  Useampi piknikpäivä on siellä vietetty. 

Lapsenakin sain tätä huvia kokea - Kalajoki on tuttu. Myös se opin,  että sinne ei mielestäni kannata lähteä ellei ole kunnolla kuuma - aina käy tuuli sen verran.

Eilen oli ihanteellinen päivä - tuuli ja kovaa - mutta tuuli oli lämmintä -suorastaan kuumaa.
Helppoa on kävellä mereen - missään vaiheessa ei iho nouse kananlihalle.

Perheen kuopus sai parhaan ystävänsä mukaan ja vedessä viihdyttiin kauan - tässä vain se pieni hetki kun otetaan "happea" ja taas mennään.

Toisetkin jalat kertovat, että myös rakkaimpani sai sinne kaverinsa :) mukavia kohtaamisia ,aika yllättäen.

 Siellä todella tuuli - meidän köpönen varjo raukka sai kunnolla kyytiä ... samaa ilmiötä on tapahtunut myös kotiterassillamme (vaikka siellä olevat ovatkin ihan eri sarjaa kuin tämä hiekalla lentävä)- olen alkanut kaipaamaan ihan muuta kuin näitä päivävarjoja - tahtoisin sellaisia  purjemarkiiseja, jotka varmasti ovat kiinni ja pysyvät - ja miten kauniilta ne näyttävätkään. Millaisia kokemuksia teillä muilla niistä on ?

Minulla on muutama muukin kirja kesken, mutta tämän Tri Eben Alexanderin kirjan: totuus taivaasta aloitin myös..  mielenkiintoinen - suosittelen. 

Elämä on kummallista - ja sen jälkeen varmasti vielä kummallisempaa. Ei voi tietää.

Ylihuomenna alkavat työt - ja huomaan ,että olen valmis. Näin se menee - onneksi.

Kuvittelin, että en tänne ihan heti ehdi tulla ... mutta toisin kävi :)

Sunnuntaipäivä, johon on mahtunut monta asiaa - surullista ja iloista. 
Jälleen kerran on todettava, että elämä on hyvin arvaamatonta. 

Tänään olemme myös seurustelleet vieraiden kanssa - kiireetöntä yhdessäoloa - on ihana kattaa ulos kahvit ... oikeastaan elämä on siirtynytkin ulos. Talossa sisällä ei oikein kotityöt maistu. Kaikki mikä kiinnostaa on pihalla :) Hyvä näin ... talvella ehtii kyllä nököttää sisätiloissa.

Olen myös kulkenut kameran kanssa ... ja haaveilen edelleen järkkäristä. Uskon, että se  jonain päivänä ei olisi enään haave. . .

Seuraavankin yön vietämme mökissä... kuopus kotiutuu huomenna ja tuo ystävänsä mukanaan. Se tietää sitä ,että me muutamme taloon ja nuoret valtaavat mökin. Voin vain kuvitella miten mukava oma rauha heillä siellä onkaan. 

Tästä on tullut lempipaikkamme - ja nyt kun illat hämärtyy me kuuntelemme kurkien huutoja - pellolle nousee usva ja luonto näyttää kauneuttaan. . . ! 

Remppa on vaiheessa - lattia odottaa ensi kesään ja listoilla ei ole kiirettä. 
Sävyn olen jo valinnut ... 

Retromekko, joka mahtui minulle joskus on nyt liian tiukka - miten ihmeessä ne nuo vaatteet ullakoilla kutistuukin niin ;)

Pihlajanmarjat kertovat meille lähestyvästä syksystä ... toivon paljon kuulaita kauniita päiviä - 

Mökkielämää . . .

Melkein mökillä kokoajan :)

Eilinen päivä oli puuhakasta menoa - miesväki hääri pikkuisen kaivurin kanssa ja minä ja miniäni maalattiin pielilautoja ... kuva mökistä on vähän vino (hätäisenä kun en antanut rakkaimpani kuvaa suoristaa ...) kertoo niin luonteestani...! malttamaton.

Miniä kesti hyvin Sibeliuksen taustalla ja jopa tykkäsi - tässä tuli konsertti samaan "hintaan" ...! 

Nuorena kuuntelin Sibeliusta - sitten taas unohtui tämä suuri taiteilija - Muutama vuosi sitten kävin katsomassa hänestä kertovan elokuvan ja olen käynyt Ainolassa... miten ihastuttava paikka. Samoin muutamia konsertteja menneinä vuosina.

Yhtenä iltana olin taas mökin kimpussa - nyt sisäremppaa.  Ikkunoista tuli vilvoittava tuuli  (oli ihan välttämätön apu helteisenä iltana). . . kuulin, että ukkonen alkaa jyrähdellä kaukana - hyvin nopeaa se oli lähes päällä. Tuuli kävi voimakkaammaksi ja osan ikkunoista suljin - pilvet olivat mustat ja tiesin, että pian tulee vettä. . . samalla kun pilvet roikkuivat mustana pääni päällä - kuten eräässä laulussa sanotaan - radiosta alkoi soimaan tuonelan joutsen  - yksi vaikuttavimpia kokemuksia tätä lajia -  ja tiesin, että Sibelius on tullut elämääni takaisin :) 

Ukkonen on aina minua kiehtonut - lapsenakin livistin pihalle luvatta kun alkoi kunnolla jyrisemään. Tyhmää - sen myönnän.  Luonnonvoimien kanssa ei ole leikkimistä, sen ovat uutiset ja lehdet tänäkin kesänä kertoneet. Toivon todella, että kukaan ei enään joutuisi sen voimista tälle kesälle kärsimään - saisi vain jyrinän ja ne upeat pilvet - niin ... Sibeliuksen kera :)

Ihania elokuun iltoja teille kaikille.