Inhosin lapsena sunnuntai-päiviä ... ne olivat niin pitkiä ja hitaita ja pysähtyneitä ja kouluviikko kolkutteli nurkan takana ...
Kyllä on mieli muuttunut niistä päivistä ... kyllä nyt osaa arvostaa.
Välillä on niin ihanaa laahustaa vain kotona - laiskana - tai kutsua vieraita - tai touhuta kovasti - ihan tarpeen mukaan !
Tänään lähdettiin kaupunkiin - tänään näin lapsiani - en kaikkia, mutta enemmistön :)
Ulkona oli niin kaunista - lumi peitti maisemaa ja puut olivat harmaita ja vihreitä ja melkein lilan sävyisiä - taivas kauniin harmaa. Miten rakastankaan tämän väristä maisemaa.
Harmi, etten kuvannut yhtään.. mutta tiedätte mitä tarkoitan. Miten niin talvi on väritöntä.
Tänään juhlittiin syntymäpäiviä ja tupareita ...
Siitä on vuosia kun tämä neito oli vauva - kokonaista 25 vuotta ..
Kertokaa mihin ne nämä vuodet kuluvat - juoksevat niin kovaa, ettei perässä pysy ja välillä hengästyttää ihan ..
Kaukana on ne ajat kun lapset syliin mahtuivat - neniä niistettiin ja iltasatuja luettiin.
Näin se menee - ja välillä siitä tuntee surua .. kun edes yhdeksi päiväksi saisi kaikki syliinsä mahtumaan - edes yhdeksi päiväksi.
Kaihoisaa on muistella niitä aikoja kun lapset olivat pieniä, mutta nyt kun on lastenlapset, niin tuntuu kuin siitä ajasta olisi tullut iso osa takaisin.
VastaaPoistaMinä en tykkää sunnuntai-päivistä. Tuntuu että silloin kaikki on niin pysähtynyttä. Ehkä sillä että olen vuorotyössä on iso merkitys siihen, etten useinkaan ole vapaalla viikonloppuisin, joten siitä ei ole minulle tullut mikään itsestäänselvä vapaapäivä.
Minulla ei ole vielä lapsenlapsia - mutta on pieni tyttö, joka on paikkansa ottanut sydämestäni - eli oikeastaan saan jo kovasti sitä roolia vetää :)
PoistaMinä yritän päästä sunnuntaiahdistuksesta eroon, välillä se iskee, jos liikaa alkaa stressaamaan työjuttuja. Tänään oli kyllä rempan suhteen niin tiivis päivä ettei edes muistanut että nyt on sunnuntai.
VastaaPoistaMinäkin kauhistelen ajankulua, vaikka tytöt ei ole edes koulussa, mutta toinen jo eskarissa, niin tuntuu, että justhan tuo esikoinen vasta syntyi ja ensi vuonna menossa kouluun. Yritän kiireiden keskellä pysähtyä hetkiin ja tarjota syliä, kun se vielä kelpaa.
Kannattaa :) siis se sylissä pitäminen :) Välillä sitä miettii, että kuika nautinnollista olisikaan jäädä kotiin - tuntuu joskus, että hommaa kyllä riittäisi... mutta olisikohan se sitten kuitenkaan niin - (nyt en puhu kotiäitiydestä,jota arvostan suuresti) vaan ihan tätä keski-ikäisen kotona olemista (siihen ei rahat kyllä riittäisi- joten turha haaveilla .. jotain pitäis tehdä ruokansa eteen - tarvitaanko me kuitenkin sitä arjen tuomaa - ääh- oloa, että se viikonloppu ja loma sitten tuntuisi - en tiedä. Saahan näitä pohtia :))
PoistaAjan kulun huomaa lapsista....tuntuu, että itse on aina yhtä nuori, mutta lapset ne vaan vanhenee..:)
VastaaPoistaeikö se olekin kumma :D mikä niitä oikein vaivaa :))) nämä ilmansaasteetko ne ennenaikojaan lapsia vanhentaa :D
PoistaMinä olen elänyt sitä ikäkautta, kun sunnuntaina puettiin pyhämekko päälle :) Minä taas olen aina tykännyt sunnuntaipäivistä. Niiden hitaudesta ja rauhasta. Vuosia sitten sunnuntai oli myös kyläilypäivä, se oli kivaa. Nykyään kyläillään harvemmin. Nykyään on kiire kaikilla.
VastaaPoistaKiitos kivasta mietiskelystä. Hyvää alkanutta viikkoa!
Minäkin muistan tämän sunnuntain kyläilypäivän ja kun vieraita tuli he toivat neilikoita ja äiti kattoi olohuoneeseen :)) nykyään taitaa tosin jo olla samat trendit :)..ja sunnuntaisin käytiin perheen voimin kävelyllä :)
Poista