Huomenta uusi päivä ...

Hei taas ...

Vilkkaan viikonlopun jälkeen tuli ihan yhtä vilkas arkiviikko. Erotuksena vain se, että perheen kuopus on ollut viikon reissun Espanjan lämmössä ja me illat kahdestaan.

Ulkona on ollut aivan ihana talvisää ja parina iltana ollaan ajeltu kuutamon valossa kaupungista kotiin.

Harmi kun kamera ei ole ollut mukana kumpanakaan iltana .. mutta toisaalta - ei kuun loistoa minun kameralla olisi saanutkaan vangituksi.

Viikko ei ihan mennyt kuin strömsössä - töissä kyllä arki kului normisti ja siitä muutama kuva ... köksä ja karjalan piirakat ...tyyli vapaa ja hyviä tuli.

Mutta puolessa välissä viikkoa sain viheliäisen vieraan pitkästä pitkästä aikaan - eli migreenin - se vierailu alkoi keskiviikkona ja päättyi perjantaina ... ! Ei kutsuttuna - tunki vain taloksi ja kiusasi kunnolla. Perjantaina oli pakko antaa periksi ja jäädä petiin - ja ne kaikki, jotka  tätä viheliäistä vierasta ovat luonaan joutuneet pitämään, tietävät mitä se on.

Tietävät myös sen, mikä on se tunne kun vihdoin helpottaa :) eli vieras ymmärtää painaa oven kiinni lähtiessään. Tervemenoa vain.

Tänä aamuna olemme heränneet aikaisin, kuten yleensä .. viikolla pakkoon ja viikonloppuna vapaaehtoisesti - ja se tuntuu ihan erilaiselta :)

Kun kesällä hipsii kahvikupin kanssa pihakeinuun tai kukkia tervehtimään niin talvella vetää villasukat jalkaan ja sytyttelee tulia - koti on kuin turvapaikka .. lämmin viltti, jonka lämmössä saamme olla. 

Eilinen nenäpäivä-keräys muistutti siitä kuinka eriarvoisina me täällä maapallolla olemme - ja henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että jokaisen palkansaajan olisi hyvä osallistua niiden auttamiseen, jotka apua tarvitsevat - kukin omaksi katsomallaan summalla ja kohteella.

Uskallan väittää, että aika moni osallistuukin ja uskallan myös väittää, että aika paljon on tekosyitä miksi niin ei tekisi. 

Mieheni kertoi, että siitäasti kun hän on palkaa saanut siitä on mennyt tietty prosentti hyväntekeväisyyteen - sen ei tarvitse olla iso - kunhan edes vähän. 

Uskon, että me suurinosa laskupinojemme keskellä silti siihen pystyisimme. Ainakin näin minä sen näen. 

Tästä pienestä auttamisesta lähtee hyvä mieli... ja tämän itsekkään tunteen kanssa jokainen varmasti pystyy elämään :).

Oikein ihanaa lauantaipäivää teille - huomenna täälläkin on jo eri vilske. Mieheni tyttäret tulevat isäänsä tervehtimään ja perheen kuopus kotiutuu.

Minun isäni on jossakin minne en enään häntä tavoita. Uskon, että jossakin siellä missä on hyvä olla.