Josko pikkuhiljaan saataisiin lunta ja valoa - sitä odotan enemmän kuin mitään. Minulle ei sovi nämä tuhnut ja pimeät kelit - ei lohduta edes se, että ei palele.
Tänään on ensimmäinen adventti ja joulun odotus alkakoon. . .
Kelit pitävät huolen siitä, että on vähän vaikea orientoitua jouluun, mutta ensimmäiset hyasintit ostin ja niistä olen iloinnut lapsen lailla - odotan, että aukeavat ja tuoksuvat - sillä niissä on minulle joulun tuoksu.
Muistin lokeroista nousee mummun "isokamari" jossa oli aina vähän viileää ja siksi sinne oli mummulla tapana hyasintit kerätä, että säilyisivät - ja voi sitä tuoksua...
Kummallista - kun tulee itse aikuiseksi ja vähän jo vanhaksikin niin miettii monesti, että olisipa kiva nyt tavata mummu ja kysyä monta asiaa. Myöhäistä.
Vieläkin tämä kukka tuo minulle vahvoja muistoja - eli vaikka tykkään monesta joulukukasta ... tämä vaatimaton, mutta niin ihana on ehdoton ykkönen.
Minulla oli pari joulua, että tätä kukkaa en kestänyt ja molemmat olivat joulun alla kun sain tyttäreni - jostakin syystä olin herkillä synnytyksen jälkeen ja ihoni nousi pienille näpyille - !!!
Silloin sillä ei ollut väliä... joulukukalla - minulla oli paljon tärkeämpää.
Se näistä - tulipa vain mieleeni.
Nyt oli myös hyvä tilaisuus öljytä työpöytä - eikä olekaan mikä tahansa työpöytä - tämän pöydän päällä on rakkaimpani äiti leiponut perheelleen monet pullat ja leivät.
Pöydän kansi on vuodelta 1926 ja silloin oli tapana, että se käännettiin nurinniskoin kun oli leipomispäivä... tänäpäivänä se on sitten meidän työpöytänä. Sama kansi. Ikean pukkijalat alla ja toimii.
Tietokone oli ruokapöydällä ja muutenkin vähän vinksinvonksin kaikki.
Välillä ajatukset karkaavat vuoteen 2015 - mitähän se tuo tullessaan ?!
Lähes vuosi sitten kun nostimme maljan rakkaimpani ja ystäväni kanssa vuodelle 2014 ... en voinut aavistaa tulevia. Ymmärrän ,että niin se on aina, meillä on vain tämä hetki.
Oli kyllä aivan ihana postaus. <3 Jänniä muistoja pulpahtelee edes menneistä pintaan ja vielä monesti aivan yllättävillä hetkillä. Tuoksumuisti on vahva ja hyvä niin, hyasinttien kautta saat hippusen mummia luoksesi.
VastaaPoistaTunnelmallista iltaa. <3
Kiitos sinä ihana :) mummun kasvattama ja hoitama minäkin olen ... kait se sitä on - ikävää.
PoistaHyasintti on se paras joulukukka minulle kaikkine muistoineen ja ihanine tuoksuineen. Näin joulua lähestyttäessä mieli helposti herkistyy ja mielessä käyvät lapsuuden joulut ja kaikki ne rakkaat läheiset jotka nyt ovat poissa.
VastaaPoistaniin se taitaa olla...
PoistaMinä olen muistellut mammaa ja pappaa nyt tosi paljon.....haluasin niin tavata heidät vielä kerran....ja Äidin♥
VastaaPoistaHyvää joulukuuta sinulle Anne!
Mukava postaus. Vähän meinasi silmäkulmakin kostua...
VastaaPoistaHyasinteista pidän minäkin eniten. Pitäisikin metsästää sellainen seuraavalle viikonlopulle.
hei te Irmastiina ja Mannaryyni - meillä alkoikin tosi rennosti tämä joulukuu - talossa on kaksi flunssaista aikuista ja ainoa ääni, joka talossa kuuluu on vesipannun vihellys - kuuma juotava on nyt kova sana. . . liekö tämä loppuvosi nyt jotenkin alkaa verottamaan ..kun tuntuu,että terveys vastustaa :( ... mutta näillä mennään, eikä mukista auta.
VastaaPoistaTunteellista postia. Hyasintit ovat minunkin lempijoulukukkia. Niiden tuoksu vie minut lapsuuteen. Toinen esine on enkelikello.
VastaaPoistaToivottavasti lämmin juoma auttaa!
Hyasinteista tykkään myös kovasti vaan ei vieläkään ole kaupassa tullut vastaan. Pitäisi kai oikein asioikseen käydä etsimässä. Onnellista ja valoisaa joulukuuta teille sinne maalle :)
VastaaPoistakiitos teille Katjuska ja Miia - Finrex on ollut oiva apu ja kunnon päikkärit. Minun tekis myös mieli enkelikelloa - sellainen on ollut ja jonnekin kadonnut. Se on ihana.
VastaaPoistaTämmöiset postaukset on ihanaa vaihtelua niihin lukuisiin tavarapostauksiin, joissa sanomalla ei ole niin väliä. Onhan niillekin aikansa, paikkansa ja lukijansa, mutta minusta on hyvä, että joskus tekstit tulevat sydämestä ja niistä saa itsellekin ajattelun aihetta, jotenkin tästäkin paistoi kiitollisuus, kiitollisuus, jota itsekin on hyvä tuntea, vaikka kiire ja tämä pimeys ahdistaisivat ja veisivät energiaa.
VastaaPoistaKiitos kauniista sanoista... mietin itse,että mikä se tämä minun blogini oikein on ..kun ei se ole sisustusblogi( vaikka sisustaminen onkin minulle tosi rakasta) - kuvissani ois parantamisen varaa,sekä kamerassa - pitäis kovasti miettiä ja panostaa - sitten olen ajatellut, että tämä on yhdenlaista ajatuksen virtaa ... vähän sitä ja vähän tätä , eikä tarvitse ottaa paineita. Tykkään lukea monenlaisia blogeja, mutta tavarajutut eivät ole ihan minun juttuni ( tai on välillä - mutta ei paljon) sillä enemmänkin pyrin ajattelemaan, että vähemmän ois enemmän ja miten paljon parempi olisi ,ettei elämä olisi sitä jatkuvaa ostamista - mutta se onkin sitten jo toinen juttu... kun siitä ei ole alkuunkaan itse vapaa. Siihen pyrin kuitenkin - silti heikkouteni esim. kirjat - en koskaan varmaan niiden kohdalla tule järkiini -ehkä en haluakaan. Olipa nyt sekava sepustus -toivottavasti poimit pointtini tästä :)) Olipa miten vain - kauniisti kirjoitit ja voit uskoa, että se lämmitti. Ehkä kaiken tämmöisen takia me näillä linjoilla pysymme <3
PoistaKauniita ajatuksia!
VastaaPoistakiitos :)
PoistaKauniita ajatuksia. Hyvää joulunalusaikaa.
VastaaPoistakiitos :) sinulle myös !
Poista