Marraskuu...

Pimeää ... niin aamulla kuin iltapäivälläkin kun vihdoin laittaa työpaikan oven kiinni. Tätä aikaa eletään ja valittaa ei voi.. tai voi, mutta ei se mitään auta. Minulle vuodenajan ovat suuri rikkaus ja rakastan talvea, joten tämä siirtymäkin on vain kestettävä.

Onneksi väsymys ei ole vielä ainakaan ottanut niskalenkkiä - päinvastoin. 

Sisutaminen kiinnostaa entistä enemmän - ideoita ois enemmän kuin taitoa ja mahdollisuuksia ja haaveilu on kivaa.

Lenkkeilykin on taas kuvioissa, vaikka välillä sohva voittaakin.

Oikeastaan tässä yritän sitä sanoa, että on ylipäätään kivaa, että olette olemassa te toisetkin tähän bloggailuun hurahtaneet. Kukin omanlaisenaan ja juuri siksi tämä onkin kivaa.

Täällä ei tarvitse suorittaa. Tai minä en ainakaan sitä tee - ja se tekee tästä niin rentoa.

Minä en ole vielä yhtään joulufiiliksissä, mutta tiedän, että se on ihan ajankysymys ... olen auttamattomasti jouluihminen ja nautin kaikesta siihen kuuluvasta kovasti - mutta vielä en oikein jaksa vastaanottaa joululauluja kaupoissa. Minulle se alkaa aikaisintaan 1 adventin aikoihin.

Sen verran annoimme periksi ,että laitoimme valot pihapensaaseen - meillä kun tuppaa täällä maalla olemaan senverran pimeää, että otimme varaslähdön.... niin ja toin työpaikalle männynoskan ;) eli kait se vähän jo nurkissa hiipii --- joulumielikin.