Aamukahvihetki kestää …

Ei ole arjen kiireitä - voi keittää kahvit moneen kertaan ja juoda luvattoman monta kuppia. . .

Takana on neljäs peräkkäinen Sallan reissu ja mieli on kiitollinen. Olen oppinut, että loma tuntuu lomalta kun vaihtaa hetkeksi maisemaa… ja nyt me lähdettiin hakemaan LUNTA!!!...
Elämäni ensimmäinen hiihtoloma, että sitä ei ollut kotinurkilla. Saimme mitä haimme.

Rakkaimpani on tottuneempi tuntureilla hiihtämään ja häntä ei nousut, eikä laskut pelota… toista on minulla. Lapsuuteni ja nuoruuteni olen hiihtänyt jäällä ja täytyy sanoa, että se on minun maisemani. Ei nämä tunturit. Kaunista on, mutta minua pelottaa. Alkuaikoinamme näytin hänelle, että olen taidokkaampi menemään suksilla metsään kuin pysymään ladulla. Omasta mielestäni olin ihan kokenutkin hiihtäjä kunnes kohtasin nämä tunturit.

Nyt hiihdämme täällä osin omia latuja ja vaihdan mielelläni reitin lenkkeilyyn - sukset saa nökötellä mökin seinän vierellä. . .

Rakkaimpani saa aina kiitettävät kilometrit ja minä olen oppinut kääntymään takaisin - ei enään veranmakua suussa. Minun rakas ystäväni oli myös mukanamme ja saimme kukin mennä omaan tahtiin ja välillä yhdessä. Parasta juuri näin. Rakkaimpani sai myös laatuseuraa tunturin huipulle asti .. sinne ne nousivat sisko ja sen veli :) eikö se ole parhautta sekin.

 

Rakkaimpani sisko toi meille tuliaiseksi kuhakukkoa - voin suositella !!!

...ja mantelimassa/kerma laskiaispulliahan ei voita mikään - ei edes dieetti!!!

Kun haimme kuopuksen kotiin äitinsä luota,  hänen ensimmäinen kysymyksensä minulle oli : "menitkös metsään":)? Minä ylpeänä, että en :D… mihin rakkaimpani tarkensi : " hän kääntyi takaisin ajoissa" … Näinpä..eikö se olekin joskus ihan viisautta :) On hyvä oppia tuntemaan rajansa…
Mukavaa keskiviikkoa kaikille - lomalla tai töissä… valon määrä on ihan mielettömästi lisääntynyt !