Hiljaista - vain Bach soljuu pitkin talon huoneita ja välillä kuulen kun rakkaimpani kääntää sivuja kirjassaan -  ulkonakin on ihan pysähtyneen näköistä..

Tänään saattelimme perheen kuopuksen linja-autoon - hän lähti nauttimaan isosiskojensa kanssa laatuaikaa kaupungin hälyyn. 

Mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän arvostan hiljaisuutta ja rauhaa... kait se oli yksi syy maallemuuttoomme.

Olen silti ehdottomasti sitä mieltä, että on se aikansa ja paikkansa myös hälylle ja höpinälle - metelillekin.

Vintin kätköistä löysin vanhan lampun, joka on  ollut suosikkini - on mieheni lapsuuskodin peruja -  sille ei vain ole ollut paikkaa tässä talossa ja nyt sitten löysin paikan ...  lamput tulevat sitä tärkeämmäksi mitä enemmän pimeys valtaa nurkkia. Ihan kaikkea ei kynttilänvalossa näe tehdä.

Kuvat ovat epätarkkoja ja sellaisia räpsyjä, mutta olkoot - laitan ne tänne kuitenkin.

Illalla tulee suomen kaunein koti maikkarilta ja siellä on yksi seuraamani bloggarin ihastuttava koti...jännittävää.