Ei yhtään sanaa kupeista tai mistään muustakaan epäolennaisesta, joka toisena päivänä on hyvinkin olennaista. . . tärkeää ei koskaan sillä tasolla millä ihmisuhteet ja kaikki rakkaat...vain epäolennaista ja mukavaa :)

Töihin paluu on tuntenut todella hyvältä ... ei ollenkaan sitä tyypillistä plääh-oloa ,joka viime syksyinä on seurannut...
 Tiedän ,että monet positiiviset muutokset ovat edesauttaneet tätä - työrintamalla ollaan vihdoinkin saavutettu monen vuoden unelmaa , jota nyt toteutamme. Yhteispelillä.

Miten rikkaaksi itseni tunnenkaan näistä ympäröivistä ihmisistä.

Koti on kaiken sen ydin ja siellä asuvat ihmiset, rakas aviomies ja hänen ihana ihana tyttärensä, jonka kanssa saan arkea elää.

Ja puhelinmatkan päässä aikuiset lapseni joiden kanssa jaetaan ilot ja surut.
Ei sitä yksi nainen voi  paljon enempää  näin maanantai aamuna toivoa...




              " Ihminen on sitä , minkä tietää"
                  - Francis Bacon -