Mistä tietää, että on tammikuu ;)

Mistä tietää, että on tammikuu ...

 siitä tietenkin, että saa ihania appelsiineja ... !

Taitaa sen tietää siitäkin, että valo ei tahdo riittää...niin ja pakkasista. Talvesta en kyllä valita - sitä olen odottanut. 

Silti minä huomaan syyllistyväni samaan kuin aina ennenkin ... pikkuisen lasken päiviä, että tammikuusta pääsee - vaikka toisin olin ajatellut.

Ihan vain valon vuoksi - pimeydestä en pidä.
Sitä ehti olla syksyllä tarpeeksi. 

Meillä paukkuu nyt pakkanen ja ylihuomiseksi on luvattu kunnolla lunta lisää. Haastetta työmatkaan.

Silti minä pidän tästäkin ajasta - ihan vain siksi, että se kaipaamani valo kokoajan lisääntyy.

Mukavaa alkanutta arkiviikkoa kaikille - nyt se onkin jo ihan kunnon pituinen :)

Muistakaa jaffat :)

Minäkö mustavalkoinen ?

Vaihdoin joulun jälkeen verhot keittiön ikkunaan... oikein pirteät ja värikkäät ... reilun viikon niitä katselin ja tässä sitä taas ollaan :

ei voi mitään ...

mustavalkoinen mikä mustavalkoinen .... !

Lauantai

Tänään aamupäivällä minä olen bongaillut tipuja :) istunut tukka takussa aamutakissani kahvipöydässä ja kytännyt.

Muistanut taas kuinka näistä pidänkään.

Aamu alkoi muutenkin vähän eritavalla kuin tavallisesti - meiltä oli toistamiseen sähköt pois tälle talvelle - sama homma kuin viime maanantaina, että sähkökatkosta todellakin kesti tunteja...

Ei se vapaapäivänä eloa haitannut, kuten aiemminkin totesin, mutta oli se kiva ne saada takaisin. Nyt ovat kelit olleet niin haastavia, että ongelmia on tällä saralla riittänyt maaseudulla.

Kulunut tynkäarkiviikko mennä vilahti - miten päivät ylipäätään niin nykyisin vilahtaa ??
Rytmin muutos silti teki tehtävänsä ja unta ei tarvinnut eilen illalla odotella. 

Tänään on ohjelmassa muutakin kuin lintujen kyttäystä eli tarkoitus olisi käydä ulkoiluttamassa suksia .. ja sitten lämmittää pihasauna - kirjakin odottaa lukijaansa, joten tämän päivän lauantain rento suunnitelma on tässä.

Sitten vähän toisenlaista asiaa ...

Posti toi viikolla Dekon.

Välillä tulee vastaan niin ihania koteja, että niitä vain katselee ja huokailee --- pakko näyttää teillekin :

Tässä nämä rento ote ja boheemisuus iskee minuun ja lujaa - koti näyttää niin elävältä...Silti harkitulta. 

Kodissa asuu sisustusarkkitehti Eliisa Korpijärvi.

Ei ole lisättävää .... minä pidin - nappaako teillä yhtään ?

Oli vielä palattava blogiin, vaikka luulin, että eilinen on loman viimeinen postaus.

Ensiksikin,,, AURINKO PAISTAA  - luonto näyttää lapsuuden satukirjoilta - miten ihanaa onkaan tarpoa tuolla pitkin peltoja - ainoa ääni on pakkasen narskunta kenkien alla ja tikan terävä koputtelu mäntypuissa.

Voisin tykätä tämmöisestä - kokonaisen talven verran ;)

Loma on ollut pitkä, mutta ei yhtään liikaa - kamala tunnustaa, että olisin viihtynyt vielä tämänkin viikon.

Syy miksi tänne vielä palasin tänään on se, että tahdon kiittää uusia lukijoitani... huomasin, että teitä on tullut lisää  <3 

Suosittelen menemään ulos - laittakaan vain kunnolla kampetta niskaan :) aurinkohoito tekee varmasti terää kaikille pimeän syksyn jälkeen !

Pakkanen...

Pakkanen paukkuu ... 

Aamulla oli sähköt poikki monta tuntia - ei haitannut - oikeastaan yhtään. Ehkäpä siksi kun oli kaikilla vapaapäivä - arkiaamuna olisi tuntunut ja tympässyt. Nyt oli aikaa laitella tulet takkoihin.

Tänään lähti joulukuusi ja kaikki muukin jouluun liittyvä ja arki kolkuttaa kulman takana ...

Vielä on huominen lomaa ja lepoa eli oikein leppoisaa loppiaista kaikille - pysykää lämpiminä.

Maantiellä ...!

Tänään kotiuduimme ... kilometrejä tuli n.800 ja keli oli kokoajan ihan kurja. Räntää ja vettä, lunta.
Matkan tarkoitus oli meidän lapset. Niitä sitten pudoteltiin ja jätettiin matkan varrelle ... ! 

Muuttokuormasta oli kyse ja joululiikenteen palautuksesta.

Kertokaapa äidit ja isät, että mikä olisi tässä maailmassa tärkeämpää kuin tämä jälkikasvu ;) ei mikään.  . . näin minä sen ainakin koen. 

Tammikuu

Vuosi vaihtui hyvissä ja toiveikkaissa tunnelmissa... yön tunteina ajoimme takaisin kotiin maalle. 

Kaupungissa pauke oli melkoista, mutta maalla ei enään yöllä raketteja näkynyt.

Meille oli tärkeää nähdä ystäviämme. 
Joulu oli omistettu lapsillemme  ja uusivuosi ystäville. 

Nyt huomaan katselevani joulukoristeita, kuusta yms "kaikkea" vähän sillä silmällä, että joutaisivat pois, mutta onneksi on kiireisiä päiviä tulossa ja maltan vielä mieleni. Pakon edessä.

Kummallista tämä - joka vuosi sama juttu.

Ensin ne on niin ihana laittaa ja sitten ne on niin ihana ottaa pois :)

Ikäänkuin putsataan pöytä vanhasta ihan kunnolla.

Tammikuu ei ole koskaan ollut kuukauteni - olen kokenut sen mahdottoman pitkänä ja kylmänä ja odottanut helmikuuta ihan kauheasti.

Nyt ajattelen, että en enään ajattele niin, vaan alan ihan vaan tykkäämään tästäkin kuukaudesta ... pimeys alkaa väistymään pikkuhiljaan  ja kevättä kohti mennään - tammikuussakin. 

Lomaakin on vielä jäljellä, vaikka säpinää onkin luvassa, mutta ei haittaa. Me ollaan saatu levätä.

Minun on jaettava tähän yksi lempirunoilijani lempirunoistani ... olkaa hyvät :

                     LUMIMAISEMA

Kun pilvet laahaavat raskasvatsaisina täynnä lunta,
räntää,

mustiin koivunlatvoihin, keltaisille pelloille
putoavaa harmautta,
silloin hyvin väkevää suomalaista punaista rakastan.

Rakastan talvikuuta,

korkealla keskellä taivasta valkoinen suuri talvikuu
leimahtelee pakkasessa kuin ukkonen
ja lainehtii hangilla.

Hankia rakastan, joissa syttyy sininen tuli,
lumisalamia, hankien valkeita pakkas-salamia rakastan, harmaata taivasta koko suomalaisella 
lumenrakastaja-sydämelläni
pakkastenrakastaja-järjelläni,
pimeän yön ja valkean kuun sydämelläni.

Rakastan lumimaisemia, joissa kaikki askeleet ovat sinisiä,
sinisiä ketun ja harakan ja kansani jalanjäljet.

Helmi Hämäläinen