lauantai 7. kesäkuuta 2014

Taivas ja helvetti mahtui yhteen viikkoon ...

Kysyin aamulla rakkaimmaltani ,että mitä hän on mieltä jos tänne blogiin kerron viikostamme vai tuntuuko se hänestä pahalta. Hän koki sen ihan hyvänä, joten...

Ihan tavallinen kouluaamu 30.5. - tai ei ihan -oli viimeinen koulupäivä -toiseksi viimeinen herätys  -  ennen lomaa.

Yksi puhelu ja kaikki muuttuu..

Rakkaimpani sai sairaskohtauksen koulunsa pihalla ja sen jälkeen tuli kiire ... !
Ja sitten  tuli hätä ja tuska. Aivoinfrakti, joka oli seurausta synnynäisestä rakenneviasta sydämessä (josta ei ole ennen tätä tiedetty) tiedetty vain on, että rakkaimpani suvussa moni on joutunut tätä sairautta katsomaan silmästä silmään.

Onneksi lähellä oli aina oikeaan aikaan auttavia ihmisiä ja mikä parasta sairaalan vieressä asuu tyttäreni, joten kesäloma alkoi kaupungissa - minulle oli helpompi olla siellä, lähellä rakkaintani. Kävin viikon aikana vain kaksi yötä kotona - jos ei lasketa sitä onnettomuusiltaa seurannut yötä, joka kertoi minulle, että seinät kaatuvat niskaan ellen äkkiä pääse pois. Kuinka iso apu olikaan ystävistä- lähellä ja kaukana, mieheni lapset - ja omat lapset,  <3 yhtäkkiä osat onkin toisinpäin- äitikin saa olla hetken heikko. Huomasin myös, että ihmisten myötätunto tuntui hyvältä. Vaikka huomasin myös sen ,että viihdyin omissa oloissani - en jaksanut kovasti jutella ,,, en läheskään niin paljon kuin olisi ollut mahdollista. Oman tyttären luona sain olla hiljaa. Asioita hoidin kaupungissa yksin - oli hyvä olla omissaoloissani kun tiesin että olen sitä vapaaehtoisesti.

Siellä sairaalan käytävillä näkee monenlaista - itkua, surua ja iloa. 
Mietin myös niitä ihmisiä, joilla ei ole kotona ketään - miten ja mihin he menevät toipumaan kun on aika lähteä sairaalasta...! 

Kun aloimme päästä jyvälle mistä kaikki oli johtunut ja ,että sille voidaankin tehdä jotain - helpotti heti. Tuli aika niistää nenä ja tuumailinkin itselleni, että "eteenpäin elävän mieli" ! 

Parasta kaikessa on se, etten menettänyt häntä. Parasta on se, että hän pystyy puhumaan normaalisti ( lioutushoito aloitettiin tarpeeksi ajoissa) , pää toimii, liikkumista tekee varovaiseksi silmissä olevat kaksoiskuvat - onneksi silmillä kuitenkin näkee jotenkin - nyt mennään apuvälinein eteenpäin ja kokoajan luotamme siihen ,ettei niitä loputtomiin tarvita. 

Minä olen opetellut pistämään ... enpä olisi uskonut, että tätäkin taitoa joudun käyttämään.

Meidän kesälomastamme tuli ihan erilainen loma kuin olimme suunnitelleet -  Yhtäkkiä silläkään ei ole väliä - on vain sillä ,että minulla on hänet. 

Miten pienestä se voikaan olla kiinni ,että kaikki muuttuu. Koen, että meidän perustuksia järisytettiin, mutta talo pysyi pystyssä. 
Rakkautta ei auta aliarvioida , ei nytkään, ei koskaan.
Se taitaa olla se kaikkein vahvin voima ja voimavara mikä meitä ihmisiä liikuttaa. 

Rakkaimpani oli saanut kohtausta edellisena päivänä ison lautakasan saunamme taakse oman pihan männyistä höylättynä - siellä ne makasi pressun alla maassa odottamassa kesälomaa .. !!!
Heti kun hän alkoi toipumaan huoli arkisiin asioihin palasi - laudat on saatava kuivumaan.  Poikani kuunteli kun rakkaimpani kertoi miten ne kuuluisi laittaa, että kuivuminen alkaisi - loppuun hän tuumasi, että " tai tee niinkuin parhaaksi näet" - ja samana iltana poikani jo rakensi laudoista tapulin ja kuivuminen saattoi alkaa !!!
Meidän tietämättämme kylän miehet olivat jo miettineet, että tekevät tapulin laudoille - ja olivat ihan ihmeissään kun se sitten olikin jo tehty. Poikani on tämmöinen - asiat tapahtuu. Ihan älyttömän iso asia oli myös kyläläisten tarjoama apu - sillä oli ihan yhtä suuri merkitys kuin itse teolla.





 Silloin kun olin kotona käymässä minulle tuli vahva tarve istuttaa riippahernepuu - ja muutenkin tehdä lapiohommia - kummallisesti se vain auttaa kun saa kroppansa väsymään -uni tulee paremmin ja pelot pysyy kauempana.




Tältä luonto näytti kun ajoimme illalla pihaan - kuin sadussa - mutta se, että sain rakkaimpani toipumaan kotiin oli enemmän kuin joulu-tai juhannus -se oli paratiisi.






Ei kuulunut kuin kuovin ääntä pellon takaa ja käen kukuntaa.

Sain kävelyttää rakastani ja tervehdimme kaikki pihan kukat ja pensaat, jotka olivat kasvaneet ja puhjenneet kukoistukseen hänen poissaollessaan.

Kuinka syvään sain monta kertaa huokaista ... hän oli vierelläni. Nyt kaikki on taas hyvin.
Tulevasta ei tiedetä, eikä jatkoista meille kerrota, sillä ei ole nyt väliä. Nyt on nyt.





Pitäkää huolta kaikista rakkaistanne <3

10 kommenttia:

  1. Huh, pysäyttävä kesän aloitus. Onneksi kaikki on nyt hyvin. Äidilläni on ollut aivoverenkiertohäiriöitä. Onneksi hän on saanut ja saa edelleen niihin hoitoa ja vointi on hyvä. Mutta kyllä tuo tapaus pysäytti ja opetti elämään juuri nyt tässä ja tätä hetkeä.
    Voimia sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - kyllä tämä puskista tuli,vaikka sukurasite onkin. Elämän värit näkyvät nyt vielä kirkkaammin <3

      Poista
  2. Voi ei. Kovasti voimia ja toipumisia sinne. Todella pysäyttävä kirjoitus. Niin kuin niistä rakkaistaan välittääkin niin tuollaiset hetket voimistaa tunteita. ( Talo on kaunis )

    VastaaPoista
  3. Voi hyvänen aika! Onneksi apu oli lähellä ja kaikki meni niinkin hyvin! Toisen sairaus pysähdyttää ajattelemaan, mitä kaikkea hyvää on elämältä saanut♥
    Silloin, kun mieheni oli siinä syöpäleikkauksessa oli talvi, eikä lapiohommiin päässyt, mutta siirsin huonekkaluja huoneesta toiseen...en voinut olla tekemättä mitään.
    Kaikkea hyvää miehellesi ja voimia teille molemmille♥♥

    VastaaPoista
  4. Oi ja voi, mitä hetkiä siellä on koettu. Onneksi oli apu lähellä. Hurjasti voimia molemmille, tuollaiset hetket pysäyttää ja näyttää hyvin, mikä elämässä lopulta on tärkeintä.

    VastaaPoista
  5. Vaikken sinua tai teitä oikeasti tunne, on silti heti alusta asti tullut sellainen olo, että olet mitä suurimmassa määrin aito, rehellinen, sympaattinen ja empaattinen ihminen, jolle perhe ja kaikki elämän tavalliset asiat ovat niitä tärkeimpiä. Ja ihan varmasti myös perheesi on samanlainen.
    Ja se jos mikä auttaa kestämään kaikki ne epäreiluudet, joita elämä eteen heittää.
    (Viimeaikoina ole ollut entistä vakuuttuneempi siitä, että niille sitä lastia kasataan, jotka sen kestävät. Heikommille ei.)

    Toivon ihan kaikkea mahdollista hyvää teille kaikille ja olen ihan vakuuttunut, etät kaikella sillä rakkaudella ja kunnioituksella, joita teillä ihan selvästi on toisianne kohtaan, selviättä vaikeuksista voittajina ♥.

    VastaaPoista
  6. Voimia teille arkeen. Onneksi kaikki on nyt hyvin.

    VastaaPoista
  7. Kiitos teille kaikille ihanille - on se kummallista tämä" blogimaailma" kun tätäkin kautta saa ihmisiä "lähelleen"..niin ja kiitos Annukka kauniista sanoistasi. Kovin sitä on puutteellinen ja keskeneräinen, mutta jospa sitä jotain olisi elämässä oppinut ja paljon oppis vielä. Paljon on ihmisillä kannettavanaa -toisilla enemmän kuin toisilla...joillakin ihan kohtuuttomasti.Paljon on kysymyksiä ja liekö niihin edes saa vastauksia pieni ihminen.

    VastaaPoista