Nyt ollaan jo lauantai-illassa.

Minulla työviikko olikin todella lyhyt : ma ja pe samassa paketissa !

Flunssan selkä taittui ilman lääkekuuria ja siitä iloitsen . . . sen kun tiedän, että lääkekuurit ottavat veronsa vaikka tautiin purevatkin. Nyt selvisin vähällä.

Tänää lauantaina nukuin superpitkään - miten kivaa se olikaan kun on niin harvinaista herkkua. Yleensä herään ja nousen aikaisin - muulloinkin kuin arkena. Siksi se on jotenkin ihan lapsellisen ihanaa nukkua melkein puolillepäivin.... ja hei haloo - laitoin nukkumaan eilen jo ennen klo 22.00.

Sen jälkeen on sitten ollutkin säpinää. Ensin pihatöitä ja ikkunanpesua - ainoat äänet mehiläisen pörinä ja kuovien laulu. Pakko oli välillä nojata haravaan ja nauttia vain - miten hyvältä se kaikki tuntuukaan.... mieluisa puuhailu ja kaikki se luonto mitä ympärillä on. Hyvänen aika ,että minusta on todellakin tullut maalainen :) ... miten nautinkaan tästä rauhasta ja läänistä ympärilläni....!

Mitä rauhaisempaa sitä parempi. Koko ikäni olen kasvanut pienessä kaupungissa tehtaan varjossa ja  ikkunoiden pesussa sen eron todellakin huomaa. Nyt ei ole sitä määrää mustaa nokea mitä se ennen oli... ! - ja siihen jopa tottui. Tottui siihen, että pihakalusteet luutuillaan vähän väliä - nyt ei tarvitse. Pienessä kaupungissa on puolensa ,,, sitä en kiellä. Aika aikaa kutakin.

Tärkeintä on ,että kaikki löytäisivät paikkansa - oli se sitten missä tahansa - kunhan se tuntuu itsestä hyvältä.

Turhaa on kilpailla siitä onko kaupunki parempi paikka asua kuin maaseutu - kaikella on puolensa ja miinuksensa. Tärkeintä on se, miten sen kokee. Mitä se on itselle.

Eri elämän vaiheet vaikuttavat siihen myös - tärkeintä on, että uskaltaa .

Uskaltaa nauttia elämästä.

Uskaltaa rakastaa - uskaltaa kuunnella itseään. Uskaltaa elää.

Tänään olen saanut nauttia pihatöistä , hyvästä ruuasta, hyvästä seurasta, rakkaistani. . . - oikeasti - mitä voi ihminen muuta toivoa tavalliselta lauantaipäivältä ?