Perhe

Lauantai -

Tänään vietimme päivän rakkaimpani tyttären perheen luona ...

Meillä on pieni perhe - ollut joskus iso, mutta kutistunut elämän saatossa ja vuosien kuluessa - heittänyt yhteen ihmisiä, joista ei ole ennen tiennyt. Minulle on käynyt niin.

Nyt minulla on perheessäni kaksi rakasta ihmistä - toinen on rakkaimpani ja toinen on hänen tyttärensä.

Minulla on myös omat lapseni ja hänellä omansa -- siis tämän kuopuksen lisäksi.
Olen hyvin ylpeä tästä hänen tyttärestään - huomaan ,että pikkuhiljaa tämäkin tytär valtaa sydäntäni. Tiikeriemo minussa herää jos sitä vaaditaan. 

Olen hyvin ylpeä omista lapsistani ja niin on rakkaimpani myös omistaan. Eikö se ole vanhemmuuden osa !

Hassua - jostakin syystä tämä lauantai on näyttänyt minulle miten hienoa on se, että meillä on toisemme. 

Meillä on ollut todella hauskaa - kuopusta lainaten : näkee, että elämme !!! - voiko sitä viisaammin sanoa.

Viikonloppu edessä -  koti siivottu ja puutarhakalusteet viety talviteloille - 

Tuntuu vähän kummalta kun ulkona voisi vielä melkein avojaloin tepsutella - mittari näytti +19 ja aurinko paistoi koko illan ...!

Mutta tuulen on ennustettu kääntyvän pohjoiseen ja kylmät kolkuttelevat -antaa tulla vain.
Olen aina tykännyt siitä kun toukokuussa saa roudata kalusteet terassille ja yhtäpaljon tykkään siitä kun ne viedään pois - aika aikaa kutakin sanoi pässi kun päätä leikattiin - on muuten ystäväni lempisanonta ja siitä sitten pääsenkin aiheeseen mistä en olisi ikinä uskonut kirjoittavani tai ottavani kuvaa mihinkään eli ...

ensi yönä meillä sitten lasketaan lampaita ;)

Hyvää viikonloppua kaikille :)

Ystävyydestä...

Olen saanut rakkaimpani myötä uusia hyviä ystäviä - sellaisia ihan kunnolla hyviä. Tässä iässä on ehtinyt tulla monenlaista ihmis-suhdetta vastaan - on itse loukannut ja on itseäni loukattu. Liekö koskaan tahallista - tyhmyyttä ja ajattelemattomuutta, luonteen erilaisuutta.

Tänä päivänä ja tällä iällä luottaa intuitioon - se onkin osoittautunut veikeäksi opettajaksi. Kertoo aika pian millainen olo on kenenkin seurassa. Siihen olen oppinut luottamaan ja sitä kuuntelemaan.

Eilen ajoimme työpäivän ja huonosti nukutun yön jäljiltä ystäväperheen luokse - oli tarkoitus hakea omenoita ja niinhän siinä sitten kävi, että tunti jos toinenkin vierähti hujauksessa...väsykin unohtui.

On ilahduttavaa huomata, että niitä sielunsiskoja ja veljiä voi todellakin tupsahdella vastaan yllättäen.

Mistä lie johtuukaan ,että toisten kanssa on niin hyvä olla ja toisten ei ? Osaatteko te sanoa ? 
Entä mitä olette siitä mieltä - luotatteko te intuitioon ?

Tästä tulikin mieleeni, että minun pitää lähteä soittamaan ystävälleni joka kotiutuu pian Ranskan tunneilta :) Au Revoir !

Jos metsään haluat mennä sä ...

Ihana viikonloppu alkaa kääntymään ehtoopuolelle - 

Aurinko on paistanut täydeltä taivaalta ja on ollut lähes kesäistä paikka paikoin ... 

Olimme jo pitkään puhuneet, että pitäisi lähteä bongailemaan näitä lähiseutuja ... minulle kaikki ihan outoja - rakkaimmalleni ei niinkään. Tänään oli siihen sopivasti aikaa.

Jostakin kumman syystä minua ovat aina kiehtoneet nämä koivukujat -- tai ihan sama mitkä puut tietä reunustaa - kauniita ovat. 

Hirvikärpäsiin törmäsin myös - niistä en pidä - ja huomasin, että metsä ei kiehdo nyt ollenkaan. 
Pysyn mieluimmin sen liepeillä :) Varsin reipasta - mutta näin on. Sisäinen minä ei taida olla ollenkaan sellainen reipas retkeilijä vaan vähän tälläinen hifistelijä - joka tarkistaa kokoajan ,että auto on lähellä ;) 
Huoh - 

Mukavaa alkavaa viikkoa teille muillekin - ainakin minä olen ladannut akkuni - toivotaan, että virtaa riittää perjantaihin asti. 

Ikävä

Ikävä - yksi pieni sana ja sisältää niin paljon. 

Jokainen meistä tietää mitä on kaivata ja riutua ikävissään - ja miten ihanaa kun kaivattu saapuu.

Entä se ikävä - joka kertoo lopullisuuden - kuoleman. 

Olen elämässäni ehtinyt säikähtää monta kertaa - pelätä pahinta ja saanut aina kuitenkin vetää henkeä ja todeta, että onneksi selvittiin . . .!

Tiedän mitä on pelko ja tiedän mitä on kaivata.

Tiedän mitä on kaivata sellaista, joka on elossa ja kaivata kuollutta.
Viime kesänä pelko tuli iholle - isäni kohdalla osoittautui oikeaksi , lapseni ja rakkaimpani kohdalla onneksi ei. 

Kaikki tuntuu kaukaiselta ja silti on niin lähellä. Jokaisena päivänä osaan kiittää rakkaimmastani ja lapsestani.

Ikävän tunteeseen törmää silti.

Välillä ikävoin lastani, joka asuu tuhansien kilometrien päässä  - muistelen sitä pikkuista poikaa, joka niin vaivattomasti kiipesi syliini. Poikaa ,josta kerhon tädit sanoivat, että kiltimpää poikaa saa hakea - ottaa aina toiset huomioon, eikä syrji ketään -

Sellainen mies hänestä on kasvanutkin.

Onneksi on nämä tämän päivän yhteydenpitovälineet- paljon ne korvaa ja helpottavat - vaikka eivät oikeaa kohtaamista helpotakkaan.

Tärkeintä minulle kuitenkin on se, että lapsi on jaloillaan ja selviää elämässä. Elää unelmaansa, eikä elä sitku-elämää !

Sitä me kaikki vanhemmat varmasti lapsillemme toivomme, - omansa näköistä elämää - rohkeutta ja rakkautta. 

Mikä on vanhempien tärkein tehtävä -  antaa rakkautta niin, että lapset osaavat sitä itse antaa ja saada. Jokaisen lapsen perusoikeus.

Ikävä sana on niin ikävä - kaipaan myös aina jos rakkaimpani on poissa - ja nyt kun äiti kaipaa isää ja suree hänen kuolemaansa niin tuntuu että voin vain ohuesti kuvitella miten kammottavan suuri tyhjyys hänellä on.  Kokeneet kertovat ajan auttavan. Toivon näin.

Tällä viikolla ajelin töiden jälkeen isäni haudalle -  siellä tuli

kummallinen tyhjyyden tunne - ei isä täällä ole - 

Kun lähdin ajamaan autoa alkoi radio ykköseltä kuulua kaunis kappale " On suuri sun rantas autius" - silloin tiesin, mihin ajan...

Ajoin meren rantaan mistä lukuisia kertoja olen isän kyydissä lähtenyt veneellä merelle. Meri velloi kovassa tuulessa ja tuoksu oli ihan sama kuin vuosikymmeniä sitten  - kun jännitti hypätä laiturilta alhaalla olevaan veneeseen. Merellä ei pelottanut, isä tunsi karit ja tiesi milloin ei ison meren kautta kannata lähteä. Siellä sain hetken olla isän kanssa - siellä sain sen tunteen mitä en saanut haudalla. 
Siellä tunsin ikävän vahvana - onneksi ehdin sanoa hänelle, että rakastan. Silti olisi pitänyt sanoa paljon enemmän.
Ajattelen, että isällä on nyt kaikki hyvin. Yritän luottaa siihen, että kuolleet ovat meitä viisaampia - he tietävät jotain mitä me vastaan arvaillaan. Siihen yritän luottaa. 

Tämä elämä on kummallinen matka.

Viimeksi hehkutin lämmintä keliä ja sitä se on kyllä ollutkin  -  ja samoja kelejä lupaili säätiedote vielä tulevan viikonlopun ylikin. Eipä siinä mitään - mukavaa.... ehtii vielä tulla sade ja routa.

Sitä vain niin jo fiilistelee mielessään sitä tunnetta kun voi poltella tulia takassa ja pönttöuunissa - saatikka, että aamukahvit juotaisiin puuhellan lämmössä -  se pesästä kuuluva palavan puun napse kun on vain jotenkin niin hypnoottista.
Sitä odotellessa - ei auta mennä asioiden edelle.
En yhtään tahdo tämän kuulostavan valitukselta - ei ole sitä  - kunhan totean.

Viikonloppuun sisältyi kahdet juhlat ja yksi ahkera maalauspäivä - siinähän sitä sitten jo olikin - silti ehdin rakkaimpani kanssa kuutakin ihailla terassilla viltin alla. Täydellinen viikonloppu.

Lepoa ja tekemistä, rauhaa ja ihmisiä.

Vauhti päällä .... kokonaiset 3- vuotta ei ole mikään turha ikä <3

 Pienen päivänsankarin äitikin sai hetkeksi muumin syliinsä - itse sankarilla kun oli niin kovasti touhua -

 Sitten olikin syntymäpäivät hiukan jo varttuneemmalla - aikuisella naisella eli täydet 50 v - ja sinne haettiin mm. äitinikin juhlimaan - ulkona oli jo hämärää ennenkuin lähdimme kotimatkalle. Matkalla "tipautimme" vielä tyttäreni asemalle, että hänkin pääsee jatkamaan matkaansa.

Kotimatka taittui ihanassa kuunvalossa ja taas muistin miksi tahdon uuden kameran - minun kamera ei tallenna kuusta kaunista kuvaa - tulee epätarkka tuhru - olen jo antanut periksi... enään en yritä millään asetuksella. 

Sunnuntaipäivä menikin sitten touhuillessa ja suuri inspiraationi lähde on tämä Vepsäläinen - ei niinkään nyt sisältönsä vuoksi ( vaikka en pahaksi panisi ...) vaan ihan puhtaasti tämän vihreän - joka jostakin syystä kolahti ja lujaa. 

Tilaamani Chalk Paint maali sai sitten näyttää kyntensä ja teki mitä lupasi.
 Suosittelen, vaikka en tässä enempää mitään tahdokaan mainostaa.

   
Meidän lähellä asustaa tämmöisiä ihania .... minäkin tahtoisin ! edes yhden lampaan :D Sitä olisi tämmöinen entinen kaupunkilainen aika pihalla hetkessä ... mutta silti. 

Miten tykkäänkään tästä vanhasta korjatusta korista - se kulkee mukanani nykyään arjessa ja juhlassa...

Ja ettei kokonaan unohtuisi ...

Mitä se elämä olisikaan ilman muumeja - :D

Ja kun ei vielä viitsi takkoja sytytella, niin laitan tulet lyhtyihin ja kynttilöihin - teen tästä maanantai - illasta pienen juhlan - 

Keitän vahvat kahvit ja odottelen rakkaintani kokouksesta kotiin - - -! 

Näillä mennään ... mukavaa alkanutta viikkoa kaikille ...

Taas on kesä ...

Miten ihanaa saada taas kesä - edes hetkeksi ...

Se tarkoittaa sitä ,että meillä katetaan ulos ..

Työviikko on ohi ja kotona on rauha - perheen vanhin lähtee päikkäreille ja nuorin kuntosalille - 

minä touhuan mitä touhuan - nautin siitä kun aurinko paistaa ja varjot leikkivät pihanurmella... !!! 

Nautin siitä ,että kulunut viikko on antanut niin paljon - iloa töissä ja kotona. 

Miten kokonaiseksi se ihmisen tekeekään.

Ei siihen paljon tarvita - katse tai hipaisu - luottamus ja hillitön nauru - kyyneleitä ja halaus - sitä se on ... arki ja juhla. Täyttä elämää.

kiitollisuus - siihen taas palaan <3

Oikein mukavaa perjantaita kaikille <3