maanantai 21. heinäkuuta 2014

Mökillä kotona ...!

Viime syksynä pihaamme saapui mieheni isän rakentama mökki - siinä se on sitten talvehtinut ja olemme miettineet, että mitä tehdään ja miten ja milloin ....!

Rakkaimpani siellä syksyllä ja keväällä naputteli kattoa ja lattioita - tuntui silloin, että kesä on kaukana.

Kun kesä sitten heitti kaikki suunnitelmat uusiksi niin ajattelin, että mökin kunnostaminen saa odottaa seuraavaan kesään ... mutta rakkaimpani piti päänsä - tänä kesänä siellä nukutaan ..niin me kuin vieraammekin...vuoronperään!

Kiitos poikani ahkerien käsien ja kyläläisten talkooavun - mökki on siihen pisteeseen nyt tullut. ..! 

Paljon on kesken ja tulee olemaankin, mutta "asuttavaksi se on nyt jo tehty".

Eilen illalla sitten päätimme, että myös meidän aika nukkua siellä - lapset ovat jo sitä testanneet ja ystävät.

Hassua - ei ajomatkaa - vain pihanpoikki ja silti tuntui, että olemme kaukana kotoa.

Vierasmökkihän tämä varsinaisesti on , mutta kunhan fiilisteltiin.










Ihanalta tuntui siellä herätä ja juoda kahvitkin - <3 tuli ihan kunnolla kesäolo :) 

Päätimme, että sinne menemme seuraavaksikin yöksi. Paksut hirsiseinät ja tuuletin piti kamarin raittiina. Tämä kuumuus on niin kuumaa, että yölle se on liikaa. Päivällä vielä menee. Ihana kun on kesä - ei tässä haikailla todellakaan nyt mistään muusta.

Perheen kuopus saa rauhassa valvoa talon puolella - miten ihmeessä he onnistuvatkin niin sotkemaan rytminsä hetkensä..!









Kyllä nyt on niin kaunista , että silmiä häikäisee - kukat ja lämmin tuuli hurmaavine tuoksuineen ...

Aamulla tuli yllättäen puhelu ystävältä ja sitten hän onkin hetkessä tässä - viimeksi nähty vuosi sitten ja nyt sitten päivitettiin kuulumisia - ja niitä oli. . . !

Kuopus kotiutui - huoneesta kuuluu salkkareiden tunnusmusiikki - varma merkki :)

Huomenna minä aion viettää syntymäpäiviäni - olin ajatellut ,etten sitä tee - että heitän päälleni tuhkaa ja menen peittoihin - - -!!! mutta mieli on siitä kiva, että sitä saa muuttaa - 

Syntymäpäiväni on aina käännekohta mielessäni kesässä - silloin minusta alkaa kunnolla loppukesä - se on vain tämmöinen oma tuntuma - vai johtuuko siitä ,että mätäkuu alkaa...! Ei kovin imartelevaa.

Miten vain - kyllä kesällä on kaunista - jokaiseen kellonaikaan.






lauantai 19. heinäkuuta 2014

Näistä ei talvella nautita ...


Tätä ei voi talvella tehdä - mennä "lipsut" jaloissa ja kesämekossa pihalle - haahuilla siellä ja seurata perhosten elämää kukissa .... nyt on ihanan lämmintä - ei voi moittia - jos tulee kuuma, tulen sisälle. 


Tänä kesänä meillä ei ole pihasauna lämmennyt joka ilta, niinkuin tapana on ollut - mutta siellä se odottaa -  sitä joka iltaista savua piipusta. Kun vain saadaan saunan lämmittäjä kunnolla kuntoon.Tosin minä olen välillä vieraiden kanssa itse siellä istunut ja maailmaa parantanut, mutta hiljaista meillä on ollut sillä rintamalla. Aika aikaa kutakin. Silti se on rakas paikka.





Toiset ei tykkää takiaisista - minä tykkään :)  Ja kiitettävästi ne tontin reunaa reunustavatkin.





Mustaherukat kertovat, että kesä taittuu lopuilleen pian ... voi kunpa aika menisi hitaasti. 

Keijuruusu on pihamme uusin tulokas - toki jotain hyödyllistäkin olen istuttanut, sillä pihamme sai kaksi tyrnipensasta -  niiden toivon myös viihtyvän ja pitävän meidät c-vitamiinissa. Mieluimmin marjoista kuin purkeista.



Tässä taitaa olla itse Tarmo !!! - tyttöä en nyt hoksannut kuvata.






niin ja vaikka itse sanonkin - minä t een maailman parasta sienikeittoa - ja sen kanssa tahtoo tulla aina överit - söisin vaikka ämpärillisen - !!! Kunpa osaisin luonnostakin oikeat sienet tunnistaa !? 

 


Kyllä maalla on mukavaa - näin se menee ! - minusta :)

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Ukkosta ilmassa

En valita kuumasta ja painostavasta ilmasta - en äkäisistä paarmoista, jotka tuppaavat puutarhassa "riehujan" hikiselle iholle - en valita. Kesällä on hintansa. Taitaa olla niin, että kaikella on hintansa.

Ihanaa ,että kesä tuli.. toi kesän tuoksut ja tunnelmat -  nurmi paljaiden jalkojen alla tuntuu ihan lapsellisen ihanalta.  Aamukaste ja iltaisin nouseva usva.

















 

 Toi ystävän taloon - mikä tarkoittaa, että hetkeksi istutaan alas ja välillä tehdään mitä tahdotaan - tai ollaan tekemättä...Juuri tätä olen kaivannut...


Posti toi kortin kaukaa - muistuttamaan ,että jossain on vielä paljon kuumempaa. 

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

















Välillä ollaan pikkuisen ehditty ihmetellä kaunista kesää - kaikki käynnit ovat jotenkin liittyneet sairaalaan .., mutta niiden välissä ! 























Tänään ... lämpimänä sunnuntai - päivänä mieleeni nousee ( ties monennenko kerran tällä viikolla ) Jukka pojan laulun sanat : kiitollisuutta !!!

Ja ystäväni sanoja lainaten :" elämässä on oltava välillä tummia varjoja, että värit näkyisivät kirkkaimmin" ! Näin se on ... ja jos mitä, niin nöyryyttä tässä on oppinut - on todellakin asioita, joiden edessä ei voi nyrkkiä puida..! -tai jos voikin - siitä ei ole aina hyötyä. 

Tänään tunnen kiitollisuutta nöyrällä mielellä - ja onnea. 

Niin ja se on tunnustettava myös ... aivan hirvittävä väsymys on päällä ! Yritän ladata kaiken erergian tästä kauniista kesästä - tämän ihanampia puitteita ei voisi nyt ollakaan kun suomen kesä - 

niin ... ja varokaa punkkeja ...tai ottakaa ainakin rokote !!!

Mukavaa sunnuntaita kaikille !





perjantai 11. heinäkuuta 2014

Istun ihan hiljaa


...! Vähän ymmälläni.

Mietin, että mitä minä tähän laitan - laitanko kauniita kuvia - joita minulla on kamera pullollaan  - omasta mielestäni ainakin..?! - Vai mitä laitan..?

En ainakaan sanaakaan miltään messuilta saati konserteista ... ei olla niilläkään oltu.

Tarkoitus oli kokea taas Porin Jazzit ja eka kerran Savonlinnan oopperajuhlat... näin oli tarkoitus. Ei mennyt niin.... eikä se edes harmita. Uskallan toivoa, että tulee uusia kesiä.

Kilometrejä on kertynyt ja ulkona ollaan syöty - sairaalan kanttiinissa!
Tänä kesänä olen oppinut itsestäni paljon ja tulen varmaan oppimaan lisään - toivon niin.

Olin kuvitellut, että rakkaimpani sairastuminen ja isäni kuolema olisi tämän kesän saldo - niin luulin - monesti sitä ihminen luulee mitä vain --- mutta minua lyötiin vielä kerran kunnolla .. turpiin tuli, että heilahti.
Olin rakkaimpani kanssa lääkärikäynnillä, kun lapseni isä soittaa, että on tulossa 19-vuotiaan kuopukseni kanssa ambulanssilla samaan sairaalaan, missä olen jo valmiina... siellä minä odotan ...!

Muistan ajatelleeni, että ei tämä voi olla totta !!!

Tänä päivänä ajattelen, että elämässä vaikka mikä voi olla totta - ja vaikka mitä voi tapahtua - ja vaikka kenelle ja vaikka missä.

Minulle myös - minulle voi tapahtua vaikka ja mitä -- en ole sen kummemmassa turvassa kuin kukaan muukaan.

Pikkuiseni, kuopukseni on ollut todella sairas - on mennyt viikkoja sairaalassa - ..olen pelännyt ja ollut kauhuissani ja syyksi on vahvistumassa puutiaisaivokuume - välillä, pahimmillaan lääkäri epäili jopa molempia - sekä puutiaisaivokuumetta sekä borrelioosia - olipa miten vain... kauheaa on ollut.

Isäni hautajaispäivänillan olin sairaalassa pikkuiseni luona - hän ei sitä muista - hänellä oli monta muistamatonta päivää.

Olen yhden kesän aikana kokenut niin paljon pelkoa, surua ja kauhua, että jos ei tällä ihmistä kasvateta, niin millä sitten.

Tänä iltana ymmärrän, että  he toipuvat - niin rakkaimpani kuin lapseni myös. .. elämä jatkuu.












Oikeastaan se mitä on jäänyt "käteen" on se .... pitäkää huolta toisistanne - rakastakaa !