perjantai 11. heinäkuuta 2014

Istun ihan hiljaa


...! Vähän ymmälläni.

Mietin, että mitä minä tähän laitan - laitanko kauniita kuvia - joita minulla on kamera pullollaan  - omasta mielestäni ainakin..?! - Vai mitä laitan..?

En ainakaan sanaakaan miltään messuilta saati konserteista ... ei olla niilläkään oltu.

Tarkoitus oli kokea taas Porin Jazzit ja eka kerran Savonlinnan oopperajuhlat... näin oli tarkoitus. Ei mennyt niin.... eikä se edes harmita. Uskallan toivoa, että tulee uusia kesiä.

Kilometrejä on kertynyt ja ulkona ollaan syöty - sairaalan kanttiinissa!
Tänä kesänä olen oppinut itsestäni paljon ja tulen varmaan oppimaan lisään - toivon niin.

Olin kuvitellut, että rakkaimpani sairastuminen ja isäni kuolema olisi tämän kesän saldo - niin luulin - monesti sitä ihminen luulee mitä vain --- mutta minua lyötiin vielä kerran kunnolla .. turpiin tuli, että heilahti.
Olin rakkaimpani kanssa lääkärikäynnillä, kun lapseni isä soittaa, että on tulossa 19-vuotiaan kuopukseni kanssa ambulanssilla samaan sairaalaan, missä olen jo valmiina... siellä minä odotan ...!

Muistan ajatelleeni, että ei tämä voi olla totta !!!

Tänä päivänä ajattelen, että elämässä vaikka mikä voi olla totta - ja vaikka mitä voi tapahtua - ja vaikka kenelle ja vaikka missä.

Minulle myös - minulle voi tapahtua vaikka ja mitä -- en ole sen kummemmassa turvassa kuin kukaan muukaan.

Pikkuiseni, kuopukseni on ollut todella sairas - on mennyt viikkoja sairaalassa - ..olen pelännyt ja ollut kauhuissani ja syyksi on vahvistumassa puutiaisaivokuume - välillä, pahimmillaan lääkäri epäili jopa molempia - sekä puutiaisaivokuumetta sekä borrelioosia - olipa miten vain... kauheaa on ollut.

Isäni hautajaispäivänillan olin sairaalassa pikkuiseni luona - hän ei sitä muista - hänellä oli monta muistamatonta päivää.

Olen yhden kesän aikana kokenut niin paljon pelkoa, surua ja kauhua, että jos ei tällä ihmistä kasvateta, niin millä sitten.

Tänä iltana ymmärrän, että  he toipuvat - niin rakkaimpani kuin lapseni myös. .. elämä jatkuu.












Oikeastaan se mitä on jäänyt "käteen" on se .... pitäkää huolta toisistanne - rakastakaa !

4 kommenttia:

  1. Voi Anne...olen niin pahoillani, mutta onnellinen siitä, että molemmat selviävät♥
    Miten sairaudetkin tulevat ryppäässä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sitäpä tässä on moneen kertaa mietitty :/ on ollut olo kuin olisi ollut tehosekottimessa - nyt alkaa pikkuisen vauhti hiljeneen ja normielämän juttuja voi jo tehdä - onneksi näin.

      Poista
  2. Voi Anne-kulta! Onpa sinulla ollut kesä! Voimia olet tarvinnut. Ja pikkuisesi sairastui punkinpuremaan... Mutta on nyt toipumassa. Se on iloinen asia! Punkit ovat vaarallisia! Pelkään niitä enemmän kuin käärmeitä. Meillä on ystäväpiirissä muutama punkinpistoon sairastunut ja siitä on leikki kaukana. Valoisia päiviä sinulle toivotan!

    VastaaPoista