Siis arkiviikkoa...
En tahdo uskoa, että joulu on näin lähellä - viikko aattoon.
Iloinen siitä, että stressi ei ole tavoittanut - tai sen vain ehkä on jo oppinut selättämään.
Tuntuu turhalta se hälinä ja höpinä, joka alkaa jo marraskuun alussa - taitaa alkaa jo lokakuussakin. Ei siksi, etten joulusta pitäisi, mutta tulee se vähemmälläkin hössötyksellä.
Meille riittää, että jokainen on saanut näköisensä lahjan - oli se sitten teko tai paketti. Ihan tilanteen mukaan. Perhekunta on suuri ja miettiminen aloitetaan aikaisin.
Kinkkupolo viettää elämänsä loppua pakkasessa ja mielessä on mitä syötävää jouluksi tehdään kinkun lisäksi. Perhekunta kun jakaantuu lahjakkaasti myös kasvissyöjiin.
Leipomisen vuoro on viikonloppuna ja sekään ei tunnu suurelta urakalta... ! tehdään mitä tarvitaan.
Silti joulun tärkein anti on se, että kiire pysähtyy ja näkee lähes kaikki rakkaansa. Ihan joka maailmankolkasta ei kaikkia saa, mutta kiitettävästi kuitenkin.
Talossa tulee olemaan säpinää ja pihamökkikin lämpiää yövieraita varten.
Muistan kun kysyin lapsena äidiltä, että" miten kestät kun sinä et saa niin paljon lahjoja kuin me lapset " ja äiti vastasi, että " tulet huomaamaan, että aikuisena kaikki muu on tärkeää"
Nyt tiedän mitä se kaikki muu on :) mutta tiedän myös sen, että ihan paras lahja on se , että lähelläni on rakkaimpani ja lapset.
Voimia toivon niille, joilla niin ei ole.
Pikkuisen iloitsen turhastakin - luulen, että joulupukki on vihdoinkin ottanut tosissaan kamerahaaveeni... ;)
Oikein ihanaa joulunodotusta kaikille - jokaiselle omansa näköistä <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti