Jotenkin tämän koirankin asento kuvasi minun lenkkeilyäni uudenvuodenpäivänä - ei siksi, että olisin juhlinut tai rellestänyt - kaksi lasia kuoharia oli saldo ,mutta kunto näytti melkein samalta. Paitsi , että kun tämän koiruuden päästi remmistä irti ..se oli menoa metsätiellä - hyppi ja pomppi ja nautti elostaan... siis koira...
Minä laahustin ---
Juttuseura oli lenkillä vertaansa vailla, joten laatu korvasi vauhdin. Mietin vain , että missä on intoni lenkkeilyyn .... minulla jolle se joskus oli henki-ja elämä...lähes.
Paljon on sattunut siitä himoliikkujasta tähän löntystelijään, mutta enään ei ole syitä miksi en alkaisi taas sitä harrastamaan ...
Olen väsynyt siihen, että niin helposti väsyttää - ja sohva kutsuu...
Tilasin itselleni tämän" kiusakseni "ja kun sairastuin mahatautiin (mikä syy paastota;) ) myös kirja alkoi houkuttamaan --- !!!
Siellä oli paljon sellaista, mistä olin jo hajulla , mutta paljon tietoa jota tarvitsin tuekseni.
Ajatukseni ei ole niinkään laihtua (ei kyllä haittais sekään) ,mutta enemmänkin se, että kunto saisi nousta. Tahdon takaisin kepeät askeleet ja liikunnan palkitsevan euforisen olotilan.
En taida olla jouluähkyn jälkeen ainoa, joka näitä miettii ? :D
Palaan tähän aiheeseen keväällä - onkohan askeleeni keventynyt yhtään - jokahan jaksan taas juosta entiseen malliin - tai no , edes vähän sinnepäin.
Samanlaiselta tuntuu täälläkin, miltä karvaturri näyttää...koko ajan väsyttää niin vietävästi. Syytän säätä...:)
VastaaPoista:)) - ja onhan nyt pimeetä - niin pimeetä ,että ei uskoa tahdo. Vanhastaan tiedän, että liikunta ja oikea (siis minulle sopiva :) ruokavalio auttaa tosi paljon. Toivon niin helmikuuta ja lunta :) pääsis hiihtämään.
VastaaPoista