Viikonloppua odotellessa ….

V

Meidän perheen nuorin täyttää ensi keväänä 15 vuotta - joten näin pientä meillä ei asu -
Tämä pieni on meille viikonloppulainaa… kiitos pikkujouluajan:)

Luvassa on touhua ja tohinaa - ja luvassa vähän isompiakin lapsia :) eli melkein voin sanoa, että kyllä se on pikkujoulua meilläkin … juuri tämän pienen mukana se tulee.
Mitähän kaikkea me keksimmekään …niitä touhuja tulee varmaan tännekin sitten laitettua.

Minä en ole vielä päässyt oikeaksi mummuksi , mutta varamummun titteliä kannan ylpeänä.. sitä saan olla hänelle.
Miten suuri rikkaus nämä rakkaat ovatkaan …

Välillä mietin, että mihin ihmeeseen se aika katosi kun omat lapset olivat pieniä - 
Jonnekin se vain meni …
Mietin, että osasiko sitä arvostaa silloin - omasta mielestäni osasin , mutta en ymmärtynyt kuinka nopeaa se aika meneekään.
Joskus jään katsomaan vanhoja valokuvia ja mietin, että tuossako olen tosiaan minä ? mistä silloin haaveilin , mitä pidin tärkeänä - …

Jonkinmoisina sykleinä elämä kulkee - 
Punaisena lankana olen elämässäni pitänyt ajatusta, että olisin rehellinen itselleni - mitä rehellisempi olen itselleni, sitä rehellisempi olen läheisilleni.
Välillä ovat langat olleet solmussa , mutta silloin ne pitää selvittää. 
Pidän mittarina sitä millaiset välit minulla on lapsiini ja  rakkaisiin jotka elämääni kuuluvat.

Pidän tärkeänä sitä, että kun kohtaamme toisemme - näemme heidät - ja nyt tarkoitan ihan ketä vain . ..
Miten pitkälle pääsemmekään kun jaksamme olla ihminen ihmiselle. Aina ei nappaa. Toisinaan ärsyttää ja tympii - mutta siitäkin huolimatta.
Pikkuhiljaa olen alkanut odottamaan joulua - näin se vain käy - joka vuosi - aina se yllättää:)
Mukavaa torstai-iltaa kaikille !