YLEENSÄ MINULLE PARAS LAUANTAIPÄIVÄ ON KOTIPÄIVÄ - HYVIN HARVOIN SILLOIN TEKEE MIELI YHTÄÄN MIHINKÄÄN - 
VIIKOLLA TULEE AIKAPALJON KILOMETREJÄ JA ON MUKAVA LEPUUTTAA AUTOAKIN VÄLILLÄ…MUTTA TÄNÄÄN OLI TOISIN…

ELI TÄNÄÄN TALON NAISVÄELLÄ OLI ASIAA KAUPUNKIIN - 

Turhuuden markkinat olisivat olleet yksistään tämän bloggauksen aiheena , ellei olisi sattunut jotain mukavaa ja vähän outoakin - ja se ,että se sattui Marimekossa tekee siitä vielä kivempaa ;)

Vuosia sitten minun mieltäni jäi lämmittämään eräs kohtaaminen kyseisessä kaupassa - ei suinkaan ne kylmät ja elottomat tavarat - vaikka en kyllä pätkääkään niiden antamaa iloa väheksy - se vain ihan toisessa sarjassa painivaa…

Tästä on jo vuosia, mutta en ollut sitä unohtanut… ja tänään .. eri kaupassa eri paikassa, mutta taas marimekossa tämä samainen ihana tuttava oli siinä ihan yhtäkkiä . Asetelma oli jälleen sama - hän myyjä, minä asiakas!
Hassuinta on se, että viime viikonloppuna ompelin häneltä vuosia sitten ostamani kiviverhot päiväpeitteeksi ja samalla mietin,että mitähän hänelle kuuluu…!

Se mikä tästä kohtaamisesta teki niin arvokkaan oli kaikki muu kuin marimekko. Ehdimme siinä verho- ostosten aikana kertoilla kumpikin elämästämme yhtä ja toista ja meille löytyi yhteisiä tuttaviakin - maailma on pieni sanotaan - se pitää paikkansa. Siihen nähden ,että tapaa paljon ihmisiä.. on kummallista miten toiset vain hetkessä tuntuvat tutuilta - tiedätte varmaan tunteen ?


Silloin oli toukokuu - koulut loppumassa ihan pian - takana varsin raskas talvi ja edessä tuntematon - 

Nyt tästä kaikesta on kulunut vuosia ja sen lyhyen tapaamisen jälkeen molemmille oli sattunut paljon - hyviä asioita…yllättäviä. Totesimmekin  ,että "pitää olla varovainen mitä toivoo" se voi toteutua.
  
Paljon löytyi hauskoja yllätyksiä ja yhtäläisyyksiä - jopa se, että hän asuu nykyisin minun lapsuuteni maisemissa. Maailma muuttui vielä pienemmäksi.
Nyt olimme viisaampia - vaihdoimme tietomme … jotenkin vain tuli sellainen olo, että tätä ei missata.
Jäin miettimään  - mistä nämä ihmiset tulevat tiellemme, jotka niin koskettavat ja ilahduttavat … vaikka loppujen lopuksi puhumme lyhyestä ajasta ja hajanaisista kuulumisista…!!! 

Olipa miten vain … antoi koko päiväksi hyvän mielen. . . 


Palaan muutamaan aineelliseen herkkuun eli lempikoruihini ja yksistään jo sen takia, että nämä jos mitkä ovat kierrätystä parhaimmillaan … eli mitä kaikkea voikaan tehdä Sorsakosken aterimista…

Huomenna on isänpäivä -  kukin viettäköön sitä tavallaan - jokaiselle viettäjälle toivon siitä tulevan hyvän päivän ja niille jotka eivät vietä - niin mukavaa sunnuntaita muuten vain. 

Perjantai - kotimatkalla niin pimeää ja sumuista , että melkein tympi. Minä, joka nautin vuodenajoista niin pakko se on nyt tunnustaa, että ei oikein jaksa napata tämä. 

Mutta pakko kääntää iloksi tämä sade ja pimeys … hyvä syy kotoilla ,,, (vaikka jollekin muulle se taitaa olla juuri päinvastoin)...

Blogeja selatessa on ollut hauska huomata ,etten ole onneksi ainoa - ja seuraavan kuva kertoo mitä  tarkoitan ;)

Mukavaa viikonloppua , mukavaa perjantaita - minulla taitaa nyt Lantliv kutsua ja jokunen muukin painos...

NYT ON MARRASKUU JA SEN KYLLÄ HUOMAA...

  nämä kuvat ovat kuopuksen ottamia lenkkireitiltämme… ilman lamppuja ja heijastimia tuonne ei olisi  asiaa . . .

Tänään työmatkalla tien reunaa tepateli saukko - ihan osasi mennä oikeaa puoltakin - ei sitä ihan joka päivä sellainen kaveri vastaan tule.Olisi ollut kameran paikka se.

Metsä on pimeä - todella pimeä !

 Sisätilat ja blogit ja sisustuslehdet ovat nyt olleet isossa roolissa silloin kun vötkistelen …
viikkoon on silti mahtunut työn lisäksi yhdet synttäritkin … silloinkaan ei ollut kamera mukana …

 

Aivan ehdottomat "välineet" kun lähtee lenkille . . . entinen kaupunkilainen ei ole ihan tottunut vieläkään tähän pimeyteen … nauttii ja pelkää - riippuu tilanteesta ja paikasta. 

Liikennekasvatus ollut tällä viikolla kovasti tapetilla ja olen muutaman kerran auton ratissa säikähtanyt ,  kun ilmaantuu kulkija kuin tyhjästä  - heijastin  olisi niin halpa henkivakuutus!!! 

Nyt pitää vielä tehdä vähän pyykkihuoltoa ennenkuin lähden treffeille nukkumatin kanssa … joten mukavaa loppuviikkoa kaikille !!! -

Lisää mietteitä …

Tämä oma pieni kotikutoinen ja varsin tylsähkö blogini on pikkuisen kuin villasukka, jota kudoin alakoulussa - siltä se tuntuu. . .sellainen vähän sinnepäin.
Seuraan niin kauniita ja ammattimaisesti kuvattuja blogeja , että en edes ala vertaamaan. Ehkä lähtökohta onkin juuri siinä - tämä on tämmöinen päiväkirja ,jota saa kurkistella ken tahtoo. Tai ylipäätään kiinnostaa…Ei oikeastaan liity sisustamiseen mitenkään - hipaisee aihetta kuitenkin aina silloin tällöin.

Mutta blogit ovat vieneet mennessään - ihan kuten sisustuslehdet jo aikoja aikoja sitten. En vain kyllästy.. välillä karsin lehtiä , mutta kyllä niitä vain riittää. Blogit ei vie tilaa hyllyiltä, mutta ihana tarjonta on rajaton. . .

Minulle tämä on fiilispohjalta kirjoittelua. Pintaa syvemmälle en kovin tahdo mennä, , vaikka monesti tekisi mieli..
Anarkisti minussa olisi liian provosoiva ja sitä en tänne tahdo.
Mitä jää - se kotikutoinen tylsähkö villasukka :)
Hyvä näin.

Muutama sana blogeista vielä. .. 
On ihana selata blogeja missä näkyy eletty elämä - en tarkoita sillä sitä,että kodit pitäis näyttää sotkuisena - kuka semmoisia jaksaa katsoa- jokainen tietää mitä sotku on ...hyvin nopeasti tulee ja valtaa tilaa mikäli ei pidetä varaamme.

Mutta sellaisia jo hetken asuttuja. Kerroksellisuutta, yllätyksiä, ei vain ja ainostaan tarkaan harkittuja yksityiskohtia - en pidä kodeista, joista ei eroita onko Vepsäläisellä vai onko kyseessä koti. ..!

Pidän siitä, että vähemmän on enemmän ja kallis tulee halvaksi ajan päälle.
Ei ihan tuosta vaan onnistu sekään.
Takana kaksi yhdistettyä kotia ja tärkeitä tavaroita - kaikkea ei voi laittaa kiertoon ja joitakin vain on siedettävä. Aina ei voi valita sitä kallista vaikka tietäisi sen olevan parempi - mutta sen allekirjoitan, että mieluimmin ilman kuin huonon kanssa..

Mitä enemmän ikää tulee sitä selkeämmäksi maku muuttuu.
Minun mielestäni koti kertoo ihmisestä - ainakin jotain. 
Miten on - jos kaikki on viimeisen päälle ja varmasi laitettu - voisiko se kertoa epävarmuudesta - kun kaikki ympärillä on viimeiseen pilkkuun asti harkittua..mitä sillä peittää. Voi olla, että ei mitään. On vain hyvä ja kallis maku. Ja voi olla juurikin varma persoona. Tiedä näitä. Ei voi kuin puhua omasta puolestaan. 

Mutta se mikä tässä on ihan parasta on se, että jo lapsesta asti rakastamani sisustaminen ei jätä minua vieläkään rauhaan - on siirtynyt lapsillenikin ja rentouttaa minua edelleen. Rentouttaa se kun saa ahmia ihania blogeja ja lehtiä ja auta armias jos sattuu olemaan samanhenkinen ystävä - juttua riittää. Tämä ei tarkoita ollenkaan sitä ,että kokoajan sisustettais tai osteltais - päinvastoin. Nykyään harkiten ja varmasti -enään ei tule niin huteja kuin nuorempana. Ainoa missä meinaan menettää harkintakykyni on Marimekko - siksi en vahingossa pyörähdä sinne ihan helposti -  niin ja se Vepsäläinen - mikä ihana kauppa ;) mutta sieltä ei juuri herätteitä ostella. On hyvä kun on realiteetit.

Mutta joskus siellä kauneuden keskellä on kiva käydä fiilistelemässä vaikkei mitään raskis edes haaveilla…tai ehkä vain niin. Aikanaan ostin keittiön tuolit kyseisestä ja kyllä se on pakko myöntää,että on niistä ollut iloa … pidän kokoajan enemmän ja enemmän.
Silti vanhat tunnearvon sisältämät kaapit yms. seisoivat ihan samalla viivalla - vähän ehkä enemmänkin. Kirpparilöydöt myös. . . ja saa sitä artekkia käytettynäkin.
Sopiva sekamelska on juuri se minun juttuni.

Näin pinnallisissa mietteissä aloitin tämän sunnuntain… Vaikka eilen illalla kyllä hautausmaan pimeydessä oli ihan eri aatokset. 

Perheen kuopus oli ensimmäistä kertaa mukanamme sytyttämässä kynttilää minun rakkaitteni haudalle - ikäänkuin sanattomasti esittelin hänet heille. Vaikka tässä on jo vuosia kulunut niin tämä "kohtaaminen" heille oli ensimmäinen. Yleensä olen käynyt haudoilla mieheni kanssa. 

Olen elänyt monenlaista perhe-elämää ja taaksepäin kun katsoo näkee selvemmin. Ensin oli lapsuuden kotini , mihin isovanhempani kuuluivat hyvin suuressa roolissa. Sitten se aika kun lapset olivat pieniä, ydinperhe. Sitten tämä meidän uusperhe.  Elämän kerroksia - jos siitä jotain olisi oppinut - ainakin nöyryyttä elämän edessä. Haavoitta ei taideta kukaan pärjätä tätä elämän polkua - mutta kun rakkautta riittää ,saa olla kiitollinen. Yrittää kasvaa itse ihmisenä. Aikas vaikeaa ajoittain.

Se on sitä koulua mitä saa käydä koko elämän ajan ja valmiiksi ei tule koskaan.

Kunpa muistaisin, että etusormi pystyssä en olisi ketään neuvomassa…

Näissä tunnelmissa taidan vaihtaa kevyemmän vaihteen päälle ….eli kuppi kahvia ja telkkarista jotain:) … Mukavaa sunnuntaita kaikille.

Mutka kaupungissa … ja kynttilät rakkaiden haudoille. 

Ennen haudalle menoa saimme nauttia Kaj Chydeniuksen ihanasta musiikista… odotin kokoajan ,että tulisi lempparini Puhu minulle rakkaudesta - Aulikki Oksasen runoon. Ja tulihan se … meni niin läpi, että ihokarvat nousivat pystyyn. Samoin oli monta muutakin…Eino Leinoa, V.A Koskiniemeä, Pentti Saaritsaa yms yms…. Kaj Chydenius oli uskolliseen tapaansa lämmin ja nokkela - kun on lahjakas niin on lahjakas - näin se vain on. Aikansa vaikuttaja. Unohtamatta Taru Nymania joka laulut lauloi.

Olipa miten vain - mutta kyllä se vaan kannattaa välillä taistella vastaan tätä mökkihöperyyttä ja ottaa ja lähteä vähän tuulettuun - 

Nyt on sitten taas kiva rauhoittua viettämään lauantai-iltaa … pesissä on jo tulet ja kynttilät on sytytetty, kuopuskin kotona..

Olen kovasti ihmeissäni joka vuosi kun joulukarkit alkavat täyttää hyllyjä jo lokakuun puolivälissä - apua!!! sehän tietää vain senttejä vyötärölle;)

Vielä ei onneksi joululaulut soi kaupoissa - vai onko joku jo kuullut???

Ylipäätään en ole vielä uhrannut ajatustakaan koko joululle - mitä nyt ihan käytännön juttuja …eli milloin pitää laittaa paketti Chileen, että se varmasti menee ajoissa - tai kun lapset kertoilevat joulusuunnitelmiaan - siinäpä se on - siis vielä.

Mutta sen verran on meilläkin tapahtunut, että saunatonttumme muutti sisätiloihin - siitä se tarkkailu nyt sitten alkaa ….

niin ja onhan meillä jo kanelimaan joulukalenteri , mutta siitä sitten joulukuussa enemmän kun alamme tapella kuka aukaisee ensimmäisen luukun :)

Viikonloppu alkakoot  …

Olimme kotona vasta kellon käydessä kuutta…
Kuopus jäi äitinsa luokse, joten olemme kahden huomiseen iltaan asti.
Villakoiria oli vastassa - auttoi heti kun laittoi pienemmät valot ja sytytti kynttilät..;)
jazz valtasi kodin - Vintage Cafe - Lounge & Jazz Blends…..

Kulunut viikko on ollut ihan mukavaa arjen virtaa…

Huomenna näen ensimmäisen kerran ihailemani Kaj Chydeniuksen livenä - eli tähän viikonloppuun mahtuu muutakin kuin haudoilla käymistä. Ehkä paistan torttuja -  pillitän -vain elämää ohjelman aikana:) - olipa miten vain - …. tämä pimeä marraskuun ilta tuntuu tällä hetkellä sametilta.

Mukavaa perjantaita kaikille.