sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Pelottaako vanheneminen ?








Onko ikä vain numeroita ?

Pelottaako oma vanheneminen ja jos pelottaa, niin miksi ?

Lapsena kaikki oli niin kirkasta - keltaista väriltään - jos nyt pitäisi hakea jokin väri sitä kuvaamaan.

Herranjestas niitä lapsuuden kesiä - aina paistoi aurinko -ainakin melkein.

Lapsuuden hiekkaiset pihapolut olivat kuumia ja pöly leijaili ilmassa kun niitä juostiin uusissa tennareissa -  iho naarmuilla ja ruskettuneena - tai noh, ainakin päivettyneenä. . . ja hauskaa riitti.

Kirjaimellisesti ei ollut huolen häivää. Kavereita oli paljon,  harmit tuli ja meni.

Murkkuna elämä on monesti aika draamaa, mutta sekin sitten tasoittuu ;)

Mutta milloin tuli keski-ikä ..vähän niinkuin varkain otti tilan. 

Sanotaan, että alkaa 36-vuotiaana ?!  Tai , että on ikääntyvä kun on 
45+ ? ja ikääntynyt kun on 55+ ... 75+ alkaa vanhuus.

Miten paljon vaikuttaakaan eletty elämä (en usko siihen, että "mikä ei tapa - se vahvistaa" rajansa se on vastoinkäymisilläkin).

 Entä geenit - elämäntavat..asenne elämään. Onko se lasi puoliksi tyhjä vai täynnä. Muistaako olla kiitollinen kun hyvää sattuu - vai onko aina kohtalo kurja?!

Myönnän, että minua pelottaa se, että muisti pettäisi tai raajat ei liiku - että jään omaisten hoidettavaksi tai laitoksen. Vanheneminen itsessään ei - miten hauskaa olisikaan jos terveyttä piisaisi... saisin elää rakkaimpani ja rakkaiden kanssa. 

Missä vaiheessa tuli se, että nuoruus ei olekaan mikään ihannetilan - vaikka välillä tuntuu, että pitäisi olla - tai, että kaikki tavoittelevat sitä - miksi ? minusta ainakin iän mukana on tullut sellaista varmuutta ja tasapainoa, että en minä sitä nuoruutta perään itke ?! Olen sen kokenut ja nyt on kiva olla pikkuisen yli 50 :) Kun vain saisi pitää terveyden.

Se miksi näitä mietin... johtuu varmaan juurikin iästäni ;) Mutta ajattelin nyt kuitenkin kysäistä, että mitä te näistä mietitte ?















29 kommenttia:

  1. Mielelläni olisin 50+ kuin eläisin tätä paskaa ja sekavaa 20+ nuoriaikuinen mitä lie elämää. Jatkuvasti kaiken kanssa kamppaillen ja itseään etsien.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin lohduttaa kultaseni, että sinäkin vanhenet :) Olet niin urhea neiti, että kyllä ne kamppailut helpottaa <3

      Poista
  2. Minuakin peloittaa jos joudun omaisteni hoidettavaksi....tai makamaan vihanneksena vuodeosaatolle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä - ei ole ihmisen arvolle semmoinen. Toivotaan meille pitkää ja tervettä ikää <3

      Poista
  3. Mä olen sellainen kiitollinen tyyppi, elämässä on aina jotain mahtavaa! Mua ei pelota vanhuus, oon varmaan aika raihnainen silloin ko oon ottanut niin paljon osumaa jo nuorena :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sillä pärjää pitkälle :) kiitollisuudella.

      Poista
  4. Mua ei vanheneminen pelota, mutta viimeaikoina on pelottanut ajatus siitä, että mitä jos sitä ei saakaan vanheta. Tai että kumppani ei saa, vaan jommankumman pitää joutua luopumaan toisesta liian aikaisin. Nää on niitä ajatuksia, joita ei kannattaisi päästää liikaa mieleensä, mutta joskus niin vaan käy ja se ahdistaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin - joskus ne pelot hyökkäävät ..! Onneksi ne pääosin saa pidettyä kurissa :) ja on tärkeää nauttia kaikesta siitä hyvästä mitä on - murehtiminen ei paljon auta.. mutta elämä on opettanut, että mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma.

      Poista
  5. Jostain luin että ihminen on onnettomin 42 vuotiaana eli minun ikäisenä. Noh, ymmärrän tuon toisaalta. Nuoruus meni, ei ole enää paineita kumppanin ja uranvalinnan suhteen. Lapsetkin on tehty. Mitäs sitten tekisi, me päätettiin vielä tehdä talo. Itse olen sinut kuoleman kanssa. Dementiaa en haluaisi, hoidan itse dementoituneita ja en haluaisi sitä kenellekään. Mutta sairaus on armelias itselle, läheiset kärsivät eniten kun läheinen ei enää tunnista. Monet eivät käy katsomassa siitä syystä. Oma blogini on aika paljon pintaa, elän niin voimakasta tuntevaa arkea töissä, etten jaksa blogissa kovin syvällisiä pohtia. Minusta voi saada hyvin pinnallisen kuvan blogini kautta, mutta olen oikeasti kaikkea muuta. Hyvää viikkoa sinulle.

    VastaaPoista
  6. Minulle kerrottiin (kun olin nuori ja reilusti alle 40v) että elämä alkaa 40-vuotiaana. Muistan, että vähän sitä ihmettelin.. ja melkein uskallan sen allekirjoittaa tänä päivänä. Vaikka en tällä tarkoita, että aika ennen sitä ei olisi ollut täyttä elämää - tietty rentous vain tuli yli 40 vuotiaana. Uskalsin myös olla enemmän itseni ja kysyä ,että mitä minulle kuuluu. Aika hassua muuten, että en ole koskaan pitänyt sinua pinnallisena, vaikka blogisi onkin enemmän remppajuttua ja siinä kyllä onnistut..uskomaton silmä kauneudelle :) - pidän blogistasi. . . omani on niin sillisalaattia :D Oikein hyvää viikkoa sinulle myös.

    VastaaPoista
  7. Mua pelottaa kanssa toi sairastuminen. Siis että ei enää kykene olla muuta kuin sängyn pohjalla toisten armoilla. Olen kyllä pitkäikäistä sukua, molemmat mummot on elossa, toinen 91v ja toinen pian 90v ja asuvat omissa kodeissaan vielä... Mutta eihän sitä koskaan tiedä, miten itselle käy.

    Kyllä, pelkään vanhenemista, myös siinä mielessä, että en edelleenkään oikein tiedä mitä elämälläni tekisin... Olen nyt 43v ja jotenkin tuo kolahtaa, että ihminen on onnettomin 42-vuotiaana... etenkin, kun se "oma juttu" ei ole vieläkään löytynyt, eikä ole enää nuori ja elämä edessä...

    VastaaPoista
  8. Nuorena ei ollut huolen häivää ja elämä tuntui loputtomalta. Kun sain lapsia aloin hieman pelkäämään, jotteivät jää orvoksi, omasta elämästä tuli arvokkaampaa.

    En pelkää ikääntymistä, johtuu ehkä 102v eläneestä Saimimummista, eli loppuun asti yksin ja lopulta vei varpaasta lähtenyt kuolia, kun sydän ja kaikki muu olivat täydessä tehossa. Toinen mummini asuu 94-vuotiaana yksin ja sanoi minulle vastikään, että on oikeastaan alkanut nauttimaan elämästä. On kuitenkin menettänyt elämässään paljon, kaikki sisarukset, kaikki ystävät, miehensä ja lapsen. Mummini tuovat lohtua vanhenemiseen, että vanhuuskin voi olla hyvä ja onnellinen. <3

    Silti realistisena ymmärrän, että mitä vaan voi tapahtua ja sairaus voi viedä, mutta siltikin mummit tuovat merkillisesti turvaa ja ajatusta siitä, ettei ikääntyminen ole hullumpi juttu.

    Halauksia täältä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa niin ihanalta tuo Saimimummu - tiedätkö,että minun mummuni oli myös Saimi ja hän aika pitkälti hoiti minua - me asuimme kolme sukupolvea samassa talossa.

      Poista
  9. Haluaisin olla tämän ikäinen useampia vuosia, vaan kun vuodet menevät sitä nopeammin mitä enemmän ikää tulee. Olen jo eläkeikäinen ja eläkkeellä periaatteessa, mutta silloin tällöin teen työvuoron vanhusten hoitolaitoksessa. Nyt vaan on alkanut yhä enemmän tuntumaan siltä, että pitäisi lopettaa nuo harvatkin työvuorot, että ehtisi olla poissa noista hoitaympyröistä ennenkuin itse mahdollisesti sinne joutuu/pääsee. Osaltolla jossa työskentelen on jo pari minua nuorempaa asukasta. Se tuntuu pelottavalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No varmasti tuntuu - vähintäänkin oudolta. . . Sen olen minäkin oppinut , että aina vain nopeampaa aika kiitää mitä mitä enemmän vuosia kertyy.. kummallista. Ihan samaa mieltä, että saisi tuo aika vähän hidastua - tykkään tästä iästä.

      Poista
  10. Kiva postaus, mielenkiintoista pohdintaa.
    En yhtään haikaile nuoruutta. Tai ehkä sen verran, että saisi vielä syödä ne mielettömät määrät herkkuja ilman vartalovaikutusta. Olisi myös eduksi sietää pimeää aikaa yhtä hyvin kuin 5 vuotta sitten :).
    Nuoruuteen liittyy niin paljon epävarmuutta ja tietämättömyyttä, että mieluummin olen vähän vanhempi ja viisaampi. Oikein odotan tästä vielä viisastuvani. Ikääntymiseen liittyvät terveys- ja jaksamisongelmat vähän huolettavat. Olisi haikea luopua esimerkiksi mahdollisuudesta juosta kunnon lenkkejä. Fysiikasta huolehtiminen on selvästi tärkeämpää jo nyt, kun 40v alkaa lähestyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen kuule vain yhtäkkiä huomasi, että "hetkinen" mitä tässä oikein on tapahtunut - nuorena kun esim.ylimääeäiset kilot sai samassa hetkessä pois kuin olivat tulleetkin - enään ei toimi niin. Ainakaan minulla. Toki muutamalla kilolla ei ole mitään väliä - kunhan terveenä saisi olla :)

      Poista
    2. ps. niin samaa mieltä tuosta - kuntoaan on hoidettava.

      Poista
  11. Ei minua vanheneminen pelota, enempi mietityttää se ettei ehkä vanhenekaan. Elämä on kuitenkin yllätyksiä täynnä, myös niitä ikäviä. Varmaan noita miettii, kun on vielä noita alaikäisiä tässä pyörimässä ja ikääkin kuitenkin jo itsellä. Sellaista se on kun vanhoilla päivillä perhettä kasvattaa ;)

    Kyllä mä sen verta tuleva olen ajatellut, että toivoisin terveyttä riittävän loppuun asti. Edes sen verran, että omissa nurkissa saisi asua eikä laitokseen joutuisi makaamaan. Onhan se oma osansa asian eteen tehtävä, siksi osaltaan olen nyt koittanut tosissaan kiinnittää huomiota terveisiin elämäntapoihin ja valintoihin :)





    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä ... paljon voidaan vaikuttaa itse ja ainakin yhtä paljon tai enemmänkin sitten ei :) ja näillä on mentävä.

      Poista
  12. Mieluummin kuolisin vähän nuorempana kuin eläisin oikein vanhaksi ja raihnaiseksi tai jopa muistamattomaksi. Mediassa on niin paljon juttuja yksinäisistä ja vähävaraisista vanhuksista ettei pitkä ikä välttämättä ole mikään siunaus ja tavoittelemisen arvoinen asia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai on se silloin jos terveyttä riittää ja pää toimii - tuskin kukaan laitokseen tahtoo makaamaan :/

      Poista
  13. Ei uskalla ajatella omaa vanhuutta :) Myönnän sen,mutta yritän sit olla ajattelematta ja nauttia elämästä just tässä ja tämän ikäisenä,kun 45 lähestyy ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä aloinkin miettiä sitä kun olin ylittänyt 50 rajapyykin- ihan meni ilman kriisiä :)

      Poista
  14. Iässä on tosiaankin se hyvä puoli, että sisäinen varmuus lisääntyy ja se, että alkaa olla enemmän sinut itsensä kanssa. Mutta joku kriisinpoikanen yrittää iskeä, kun ensi kuussa tulee täyteen 40. Toimintakunnon eteen pitäisi jaksaa tehdä töitä koko ajan. Mun omat vanhemmat ovat olleet jo kauan eläkkeellä ja harrastavat paljon liikuntaa ja uusia juttuja, isäni osti veneen ja kunnostaa sitä ja opettelee Facebookin käyttöä yms. Sellainen vireys jos säilyy itsellänikin, niin kiitollinen olisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin oikea meininki vanhemmillasi :)

      Poista
  15. Harvemmin, kun pidän itseäni vielä nuorena. Ikä on suhteellinen käsite. Lääkäri tänään kyllä pudotti maan pinnalle sanoessaan, että ikä huomioonottaen kyseessä voi olla kuluma. 😬 Kevättä kohti! Tuija

    VastaaPoista