maanantai 20. lokakuuta 2014

Hiljaista - vain Bach soljuu pitkin talon huoneita ja välillä kuulen kun rakkaimpani kääntää sivuja kirjassaan -  ulkonakin on ihan pysähtyneen näköistä..

Tänään saattelimme perheen kuopuksen linja-autoon - hän lähti nauttimaan isosiskojensa kanssa laatuaikaa kaupungin hälyyn. 

Mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän arvostan hiljaisuutta ja rauhaa... kait se oli yksi syy maallemuuttoomme.

Olen silti ehdottomasti sitä mieltä, että on se aikansa ja paikkansa myös hälylle ja höpinälle - metelillekin.

Vintin kätköistä löysin vanhan lampun, joka on  ollut suosikkini - on mieheni lapsuuskodin peruja -  sille ei vain ole ollut paikkaa tässä talossa ja nyt sitten löysin paikan ...  lamput tulevat sitä tärkeämmäksi mitä enemmän pimeys valtaa nurkkia. Ihan kaikkea ei kynttilänvalossa näe tehdä.

Kuvat ovat epätarkkoja ja sellaisia räpsyjä, mutta olkoot - laitan ne tänne kuitenkin.

Illalla tulee suomen kaunein koti maikkarilta ja siellä on yksi seuraamani bloggarin ihastuttava koti...jännittävää. 










6 kommenttia:

  1. Hiljaisuus on ihanaa! Teillähän on jo luntakin, täällä ei edes mittari käy pakkasen puolella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin on säästeliäästi tullut lunta meilläkin :) mutta vähäsestäkin olen iloinen.

      Poista
  2. Minäkin olen nauttinut hiljaisuudesta. Juuri eilen mietin sängyssä, miten ihanan hiljaista on. Sitten se hiljaisuus katkesikin, kun kissa juoksi sinne ja tänne huutaen :D

    VastaaPoista
  3. Ihana tuo valkoinen pöytälamppu ja tunnelmallinen kuva, kun ulkona näkyy huven lunta. Oikein aistii rauhallisuuden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosihan on, että kyllä täällä maalla on lähes aina hiljaista - ja se on niin parasta musiikkia minun korvilleni, mutta rajansahan se on silläkin :) nyt selkeästi sen aika.

      Poista