tiistai 16. syyskuuta 2014

Ystävyydestä...

Olen saanut rakkaimpani myötä uusia hyviä ystäviä - sellaisia ihan kunnolla hyviä. Tässä iässä on ehtinyt tulla monenlaista ihmis-suhdetta vastaan - on itse loukannut ja on itseäni loukattu. Liekö koskaan tahallista - tyhmyyttä ja ajattelemattomuutta, luonteen erilaisuutta.

Tänä päivänä ja tällä iällä luottaa intuitioon - se onkin osoittautunut veikeäksi opettajaksi. Kertoo aika pian millainen olo on kenenkin seurassa. Siihen olen oppinut luottamaan ja sitä kuuntelemaan.

Eilen ajoimme työpäivän ja huonosti nukutun yön jäljiltä ystäväperheen luokse - oli tarkoitus hakea omenoita ja niinhän siinä sitten kävi, että tunti jos toinenkin vierähti hujauksessa...väsykin unohtui.

On ilahduttavaa huomata, että niitä sielunsiskoja ja veljiä voi todellakin tupsahdella vastaan yllättäen.

Mistä lie johtuukaan ,että toisten kanssa on niin hyvä olla ja toisten ei ? Osaatteko te sanoa ? 
Entä mitä olette siitä mieltä - luotatteko te intuitioon ?

Tästä tulikin mieleeni, että minun pitää lähteä soittamaan ystävälleni joka kotiutuu pian Ranskan tunneilta :) Au Revoir !



2 kommenttia:

  1. Ehdottomasti luotan intuitioon.

    Ja se on niin totta, että joidenkin, jotka tapaa ensimmäistä kertaa, seurassa on heti sellainen olo, että ihan kuin olisi tunnettu aina. Ja sitten on ihmisiä, joiden voisi olettaa olevan kaikinpuolin mukavia, mutta ei vaan synny sellaista yhteyttä, että siitä voisi syntyä mitään todellista ystävyyttä.

    Hmmm. En osaa sanoa, mistä johtuu, mutta kai ne on ne kemiat.
    Ja tässä iässä osaa onneksi olla yrittämättä mitään väkisin. On vaan oma itsensä. Se sitten joko käy yksiin sen toisen ihmisen kanssa tai sitten ei :)

    Voikohan tätä enää epäselvemmin ilmaista, mutta luotan että ymmärrät :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän :) näin sen itsekin näen -

      Poista