Pyydän jo heti anteeksi niiltä, joilla on ollut tänään hankaluuksia lumen suhteen. Kaunis pitkä kesä ja sen jälkeen tavallista pitempi syksy oli aikamoinen kontrasti …(siltä se tuntui kun vesisade jatkui ja jatkui jouluun asti) … sai minut odottamaan entistä enemmän tätä valoa ja valkoista.
Ja olen huolissani pienistä puistani, jotka ovat varmasti joutuneet koville tämmöisenä talvena - viime keväänä istutettu tammi … nyyh, pelkkä ajatuskin, että jääpolte olisi tehnyt tehtävänsä." Turha surra - sen näkee keväällä"… lohdutan itseäni… heikoin tuloksin -oikeasti olen melkein kauhuissani …!
Mutta näillä mennään ja toivotaan parasta…
Viiko vilahti taas vauhdilla ohi - oli monta hetkeä missä olisin kameraa kaivannut, mutta aina se oli väärässä paikassa - onneksi minä sentään oikeassa …!
Viikko päättyi ystävän luona naisten iltaan ja se käsitti minut, ystäväni, hänen koiransa- huom, tyttökoira ja perheeni kuopuksen. Joten asiaa ja aihepiiriä oli laidasta laitaan.
Illalla kun ajoimme kuopuksen kanssa kotiin hän tuumasi : "paras ilta aikoihin" - siinä oli bonus kaiken päälle.
Mietimme muutenkin, että miten se tuo arki nieleekin niin ne kaikki ihanat sosiaaliset kontaktit ,joista voimaantuu niin - sitä jotenkin kokee saavansa sen töistä ja illat menee sitten perheen parissa - ihan parhautta se onkin - mutta huomaa sitten kun kyläilee, että tätä sitä tarvis useammin..!
Mutta nyt sitten tähän aamuun ja se siitä sosiaalisuudesta - oli ihanaa olla lenkillä yksin, todennäköisesti rakkaimpani olisi ollut mukanani, mutta hän on vielä reissussa ja kuopus nukkuu… joten molempi parempi - kumpikin lenkkiseura jää plussan puolelle - rakkampani ja kuopus - ja minä itse itseni kanssa:)) - kaikki käy … tänään on harvinaisen ihana lauantai - Sitä toivon teille muillekin.
Mutta kylä elää ja pitää pintansa - on vielä niin paljon ihmisiä, jotka ei maaseutua vaihtaisi kaupunkiin mistään hinnasta - !!! ja se taitaa olla se maaseudun pelastus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti